Oletko kyllästynyt siihen, että työpaikallasi keksitään jatkuvasti uusia toimintatapoja? Joka vuosi alkaa uusi muutosohjelma, ja viime viikolla juhlittu organisaatiouudistus on jo tänään vanhentunut. Jos ajatus seuraavasta muutoksesta saa sinut voimaan pahoin, älä huoli. Minulla on siihen ratkaisu: hienovarainen sabotaasi.
On nimittäin aivan mahdollista vastustaa muutosta niin vaivihkaa, ettei kukaan voi osoittaa sinua sormella tai asettaa vastuuseen tekemisistä. Muutostilanteissa tieto on suuressa roolissa, mutta tietoa on myös suhteellisen helppo manipuloida: jättää jotain kertomatta, värittää viestin sävyä tai tulkita sitä tarkoitushakuisesti.
Vihjailevat kysymykset
Jos haluat heittää kapuloita rattaisiin ilman, että se on liian ilmeistä, ota käyttöön vihjailevat kysymykset. Esitä kysymys aidosti kiinnostuneena, mutta sujauta kysymykseen pieni vihje.
Esimerkiksi
“Suunnitelma kuulostaa hyvältä! Mutta mitäs sitten, jos kaikki ei suju odotetusti, kuten sinulla silloin siinä viime projektissa…?”
“Eikös tämä organisaatiomalli ole vähän samanlainen kuin se, joka epäonnistui aikanaan? Ihan vaan ääneen pohdin…”
Kysymysten taika on siinä, että ne kylvävät epävarmuutta ilman, että kukaan voi syyttää varsinaisesta vastustamisesta. Aina voi sanoa, että haluaa vain varmistaa, että kaikki näkökulmat otetaan huomioon.
Piiloviesti
Kun pelkkä kysymystaktiikka ei riitä, siirry piiloviestintään. Tämä innuendoksikin kutsuttu oveluus on menetelmä, jossa kommentti sisältää pienen syytöksen ilman, että se on sanottu ääneen.
Innuendo jättää vapauden viestin tulkinnalle ja samalla suojaa puhujaa.
Esimerkiksi
“No, tämä uudistus varmasti hyödyttää… jotakuta.”
“Ymmärrän kyllä, että tämä on tärkeää, mutta… ehkei meitä kaikkia tarvitse kuulla.”
Piiloviestit leviävät työyhteisössä kuin näkymätön virus. Ihmiset alkavat kyseenalaistaa muutoksen tarkoitusperiä ja luottamus johtoon horjuu, eikä kukaan oikein tiedä, mistä epäluulo alkoi.
Passiivinen vastarinta
Jos et pidä puhumisesta, passiivinen vastarinta on sinun juttusi.
Esimerkiksi
Vetäydy taka-alalle. Jätä vastaamatta viesteihin, vältä puhumista kokouksissa ja unohda deadlinet.
Noudata ohjeita pilkuntarkasti mutta h i t a a s t i. Kukaan ei voi syyttää sääntöjen rikkomisesta, mutta kaikki huomaavat, että asiat eivät edisty.
Passiivista vastarintaa on vaikea havaita – siinähän ei varsinaisesti tehdä mitään – mutta se hidastaa tehokkaasti muutoksen etenemistä. Muutostilanteissa aikataulut paukkuvat joka tapauksessa, joten on mahdoton tietää, onko kyse vastustuksesta vai kiireestä.
Ja vakavasti sanottuna
En oikeasti halua kannustaa vastustamiseen. Tiedän kuitenkin, että jatkuva muutos työelämässä on todellisuutta, ja se myös väsyttää ihmisiä.
Jos olet muutoksen johtaja ja näiden hiljaisten kapinakeinojen sijaan huomaat, että
- joku kysyy kriittisiä kysymyksiä,
- jollakin nousee tunteet näkyviin,
- joku haastaa idean suoraan,
niin sinun kannattaa olla tyytyväinen, koska olet onnistunut luomaan turvallisen ilmapiirin, jossa näin voi ja uskaltaa tehdä.
Kun taas ihmiset hiljenevät, vetäytyvät tai turvautuvat kirjoitukseni keinoihin, on muutosjohtamisessa jotakin pahasti pielessä.