Saako hyvän asian puolesta valehdella – ja kannattaako?

Saako hyvän asian puolesta valehdella? Todennäköisesti vastasit, että ei saa. Tarkistamatta mitään asiaan liittyvää tilastoa, olen aika varma, että suomalaiset eivät katso valehtelemista hyvällä, vaikka se tapahtuisi hyvän asian puolesta.

Näin ainakin jokapäiväisissä tilanteissa – erilaiset hypoteettiset “jos voisit estää Hitlerin valtaannousun valehtelemalla siitä, onko sinulla laukussasi suklaapatukka” -skenaariot voisivat tuottaa erilaisia tuloksia.

Mutta puhutaan niistä jokapäiväisistä tilanteista. Siis niistä, joiden osalta suurin osa sanoo, että ei saa valehdella. Olen samaa mieltä, ei saa. Mutta väitän, että monet meistä kuitenkin valehtelevat ja kertovat puolitotuuksia ja lisäksi haluamme uskoa niihin. Mikä pirullisinta, usein niiden kyseenalaistamista pidetään vähintäänkin epäilyttävänä.

Yksi esimerkki: viime viikolla törmäsin pirkanmaalaisen poliitikon videoon, jossa hän kertoi, että Suomi on EU:n vaarallisin maa naisille. En viitsi nimetä häntä, sillä samaa valhetta ovat kertoneet lukemattomat poliitikot ja aktivistit. Mutta hetkinen, eikös naisiin kuitenkin kohdistu Suomessa aika paljonkin väkivaltaa? Eikö sen torjuminen ole ihan ensiarvoisen tärkeää? Miksi vastustat naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä? Miksi olet naisvihaaja?

Mutta entä jos Suomi ei olekaan niin vaarallinen paikka? Kiinnostaako totuus, vai uskotko mieluummin valetta, koska siihen uskominen antaa lisäpontta sinänsä arvokkaan asian puolesta taistelemiselle?

Ehkä huomaat jo, kuinka houkuttavaa valheisiin uskominen on. Mutta takaisin valheiden kertojaan – miksi valheita ei kannattaisi kertoa?

Väärä tieto, väärä ratkaisu

Vaikka valehtelisit hyvän asian puolesta, väärä tieto tuottaa helposti vääriä ratkaisuja. Mitä kompleksisempi ongelma on kyseessä, sitä helpommin pienetkin virheet kertautuvat. Jos ymmärrys ongelmasta on virheellinen, todennäköisesti myös ratkaisu on virheellinen.

Usein käyttämäni esimerkki on tilanne, jossa olet rakentamassa taloa. Kaikki tietävät, että talon seinien tulee olla 90 asteen kulmassa maanpintaan nähden. Näin seinistä tulee pystysuorat. Fysiikan laeista johtuen tämä sattuu olemaan tukevin asento seinille. Tämän ymmärtää jokainen. Mutta tämä pätee vain tilanteessa, jossa rakennat tasaiselle maalle. Jos rakennatkin rinteeseen, pitää seinien kulman olla jotain ihan muuta, ja talo todennäköisesti tarvitsee erilaisia tukirakenteita, jotta se ei kaadu. Tämän takia on äärimmäisen tärkeää tietää, ollaanko rakentamassa tasaiselle vai rinteeseen. Jos rakennetaan rinteeseen, tämä pitää myöntää ja ottaa se ratkaisuissa huomioon.

Valehteleminen on määritelmällisesti väärän tiedon levittämistä, joten se ei voi tuottaa oikeita ratkaisuja, vaikka valehtelisitkin hyvän asian puolesta.

Priorisointi epäonnistuu

Valheet valheina, mutta entäs jos vain vähän lisäilen? Eihän se ole valehtelua, jos vähän liiottelen ongelman suuruutta?

Kyllä se itse asiassa on. Jos valehtelet asian suuruusluokasta, se on joka tapauksessa valehtelua. Jos kerrot asian rehellisesti, ja tulos on “ei”, mutta vähän lisäilemällä sinne ja tänne tuloksena onkin “kyllä”, miten asia voisi olla mitään muuta kuin valehtelua?

Erityisesti jos kyseessä on tilanne, että ongelmien priorisoinnista tai rahoituksesta päättää joku toinen, valehtelu ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Tietysti jos ollaan korjaamassa ongelmaa, on hyvä, että ongelma tulee korjattua. Mutta jos ongelman korjaaminen perustuu valehteluun, on aina syytä kysyä, mitä jäi tekemättä.

Kaikilla asioilla ja ongelmilla on vaihtoehtoiskustannuksensa, ja jos ongelman suuruudesta on väärää tietoa, on iso mahdollisuus, että ensisijaiseksi korjattavaksi tulee asia, jota ei olisi muuten korjattu. Jos olet vastuussa vain itsellesi, niin voit tietysti vapaasti tehdä niin tyhmiä päätöksiä kuin haluat. Mutta jos asiasta päättää joku muu, tai päätös vaikuttaa muihin, niin väärän tiedon tuottama väärä priorisointi on päätöksentekijän erehdyttämistä tai yhteisiin muroihin pissaamista.

Vain epäluotettava ihminen valehtelee

Vanhan viisauden mukaan “jos aiot olla petturi, niin varmista, että saat siitä rahaa ja mieluusti paljon, koska luotettava et ainakaan ole”. Valehtelemiseen pätee vähän sama logiikka: jos olet valmis valehtelemaan asian X puolesta, miksi et olisi valmis valehtelemaan myös asian Y puolesta?

Toki valehteleminen omalle puolelle edullisessa asiassa on houkuttelevaa. Erilaiset vahvistusharhat ja muut psykologiset ilmiöt saavat meidät uskomaan omia näkemyksiämme vahvistavia oletuksia helpommin kuin niiden vastaisia asioita. Näin varsinkin puolitotuudet ovat houkuttelevia kerrottavia – siihenhän voi melkein uskoa, eikä se silloin ole valehtelua…

Mutta juuri tämän vuoksi meidän on tiedostettava, milloin meillä on houkutus kertoa asioita omalta kannaltamme edullisesti. Puolitotuuksien ja valheiden puolelle on yllättävän helppo lipsua, jos omasta integriteetistään ei pidä kiinni. Mitä kiistellympiä väitteitä esittää, sitä enemmän niiden totuusarvoa kannattaa penkoa. Olenko aivan varma, että asia menee näin suurimmassa osassa tapauksia? Olenko aivan varma, että tästä ei ole poikkeuksia? Onko tosiaan niin, että vain tämä puolue on toiminut näin?

Jo kliseeksi muodostuneen viisauden mukaan luottamus on vaikea ansaita, mutta helppo menettää. Luottamusta kun voidaan punnita vain tilanteissa, jossa ihmiselle olisi kannattavaa valehdella. Siis silloin, kun siitä olisi hänelle etua. Mitä useammin ihminen pystyy osoittamaan, että hän ei valehtele edes itselleen edullisissa tilanteissa, sitä paremmin hän osoittaa luotettavuutensa.

Edes hyvien asioiden puolesta ei kannata valehdella

Kuten olen tässä osoittanut, edes hyvien asioiden puolesta ei kannata valehdella.

Mutta entäs se Suomen vaarallisuus naisille sitten, eikö se ole ihan tutkittu juttu?

Kyllä, asiasta on olemassa mm. Eurostatin kysely vuodelta 2024, ja tässä kyselyssä Suomi sai kuin saikin kyseenalaisen sijan EU:n naisille vaarallisimpana maana. Mutta ehkä hälytyskellojen pitäisi soida, kun toisiksi vaarallisimman maan paikalle sijoittui Ruotsi. Kuten kaikki tietävät, sekä Suomi että Ruotsi ovat vuodesta toiseen maailman tasa-arvoisimpien maiden kärkikahinoissa mukana. Onko oikeasti todennäköistä, että tasa-arvon johtavat maat olisivat oikeasti naisille kaikista vaarallisimpia? Muutenkin tutkimukseen sisältyy metodologisia ongelmia, jotka kysely itse kyllä kertoo, mutta jotka usein jäävät mainitsematta, kun hokemaa Suomen vaarallisuudesta toistetaan. Jos et usko minua, niin ehkä uskot Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkijatohtoreita?

Ei siinä, toki joku voi oikeasti erehtyä luulemaan, että Suomi on naisille erityisen vaarallinen maa, niin usein tätä virheellistä väittämää kuulee. Jos joku oikeasti näin uskoo, hän ei tietenkään valehtele. Mutta on ihmisiä, joiden pitäisi tietää paremmin. Valehtelu on väärien tietojen kertomista tietoisesti – mutta myös tilanteessa, jossa henkilön pitäisi tietää.

ILMOITTAUDU RETORIIKAN KESÄKOULUUN

Kommentoi Ohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä. Kommentoijilta vaaditaan sähköpostiosoite.