Ihmisille on luontaista pyrkiä yhdenmukaisuuteen. Aikojen alusta asti joukkoon kuuluminen on tuonut turvaa. Yhdenmukaisuuteen pyrkimisellä on kuitenkin myös odottamattomia ja ei-toivottuja seurauksia.
Oletko kokenut viestien eskaloitumista?
Olen miettinyt, miksi viestintätilanteissa joskus lähtee liikkeelle kehä, jota kukaan ei tietoisesti ohjaa eikä edes halua. Jossain kohtaa vaan ihmettelee, että miten tästä esittäytymiskierroksesta tulikin luentotilanne. Ilmiöllä on nimi, ja se selittää aika paljon muutakin.
Meillä oli kerran työpaikalla kehukierros, jossa jokaista kiitettiin vuoron perään hänen tekemästään työstä ja siitä, millainen hän on työkaverina. Kehukierros alkoi ihan tavallisen kokoisena:
”Kanssasi on kiva tehdä töitä. Vitsikkäät viestisi saavat hymyn huulille. Sinulta löytyy aina ratkaisu kinkkisiin tilanteisiin.”
Päivän edetessä kehuihin tuli lisää pituutta.
”Olet se ihminen, jonka kalenterikutsun hyväksyn aina ilomielin, koska tiedän, että tunti kanssasi on tunti harvinaisen hyvin käytettyä aikaa. Tapa, jolla sinä kuuntelet ja otat muut huomioon, on aivan harvinaista, ja se näkyy siinä, miten koko tiimin energia muuttuu, kun olet paikalla…”
Kierros muuttui niin, että perusmittainen kehuminen ei enää tuntunut riittävän!
Kehukierroksesta tuli lopulta kolme kertaa niin pitkä kuin oli tarkoitus. Siinä tuli tarinaa b-to-b-toiminnan yhteydestä yhteiseen strategiamatkaan, ja tippa tuli monella linssiin, tietenkin. Ja se oli hieno kierros, mutta pitkä.
Samantyyppinen ilmiö näkyy ikävissäkin asioissa.
Itse en voi lakata hämmästelemästä sitä, minkälaisia juttuja ihmiset kirjoittavat koko nimellään somekommentteihin. Välillä niissä rehottaa julmuus ja aivan karmea ihmiskäsitys. En voi uskoa, että ihmiset ajattelevat oikeasti niin. Ilkeät kommentit tuntuvat kutsuvan lisää samanlaisia ja vielä pahempia.
Olet varmasti nähnyt tällaista viestien eskaloitumista.
Mutta nyt kerron, missä on pahimman luokan riski: esittäytymiskierroksissa.
Nehän alkavat näin:
”Olen se ja se. Työskentelen siellä ja täällä, odotan päivältä kivoja kohtaamisia.”
Ja jotenkin niissä päädytään tällaiseen:
”Olen se ja se. Nuoruudessani tein tivolissa töitä lipunmyyjänä, missä jo varhain huomasin asiakaskokemuksen merkityksen, ja kysymys on askarruttanut minua siitä asti. Odotan päivästä yhteisiä oivalluksiamme tulevaisuusmatkasta, ja tuleekin tästä mieleen, että jo Kalifornian vuotenamme, se oli ennen koronaa 2019, puhuimme ennakoinnin tärkeydestä…”
Kun joku kertoo itsestään enemmän, se muuttaa seuraavienkin tarinaa. Kyllä minullakin on monipuolinen työhistoria! Ja kun kaikki tekevät peräkkäin samaa, vartin esittäytymiskierros venyy tunniksi.
Tämän takia esittäytymiskierroksista joskus jopa luovutaan tai ne on korvattu Teamsissa kuvaäänestyksellä Mikä pöllö tunnet olevasi tänään tai vastaavalla.
Tämä ilmiö ei näy vain puhekierroksissa tai nettikommenteissa, vaan on yleisempi. Tätä kutsutaan ryhmäpolarisaatioksi tai konformisuudeksi.
Klassinen tutkimus aiheesta on Solomon Aschin viivakoe 1950-luvulta. Siinä osallistujille näytettiin viivoja ja kysyttiin, mikä niistä on yhtä pitkä kuin vertailuviiva. Hyvin helppo tehtävä. Mutta tilanteessa olikin mukana näyttelijöitä, jotka vastasivat tarkoituksella väärin. Lopputulos: moni osallistuja myötäili väärää vastausta, vaikka näki omin silmin, ettei se pitänyt paikkaansa.
Mitä liialle tai tarttuvaiselle yhdenmukaisuudelle voi tehdä?
- Uskalla olla eri mieltä. Aschin kuuluisassa kokeessa ilmeni, että jo yksi haastaja ryhmässä rohkaisi muitakin olemaan omaa mieltä.
- Sano se ääneen. Jos huomaat, että kommentointi menee epäasialliseksi, porukka myötäilee liikaa tai kokous alkaa venyä, sano se.
Kommentointi on mennyt turhan ilkeäksi. Keskitytäänkö ennemmin…
Otetaanko mukaan myös eri näkökulmia?
Hei eikö tiivistetä vähän, päästään syömään ajallaan. - Kokoa porukkaan tarkoituksella erilaisia osallistujia. Ihmisten eri taustat, kokemukset ja näkökulmat toimivat luonnollisena jarruna sille, että aletaan pelkästään silittää toisiamme myötäkarvaan.