Eurooppa elää monien ongelmien keskellä ja etsii suuntaansa. Voisivatko tarinat johdattaa oikeaan suuntaan? Esittelyssä Euroopan pelastavat tarinat: syntytarina, ongelmasta ratkaisuun ja muutostarina.
Osallistuin maaliskuun lopussa Oxfordissa järjestettyyn eurooppalaisten puheenkirjoittajien verkoston konferenssiin. Tapahtumassa pidettiin lukuisia kiinnostavia puheenvuoroja, joista melkein jokainen olisi blogipostauksen arvoinen. Nyt haluan kuitenkin nostaa esille konferenssin viimeisen puheenvuoron, jonka piti Euroopan komission puheenkirjoittaja Daniel Mouqué.
Hän kysyi aiheellisesti, onko Euroopalla tulevaisuutta. Eurooppaa vaivaavat monet sisäiset ja ulkoiset ongelmat. Joissakin maissa oikeusvaltioperiaate on kyseenalaistettu. Äärioikeisto on paikoin nousussa, ja polarisaatio lisääntyy. Maahanmuutto ja kotoutuminen tuovat omat haasteensa. Ja sitten ovat tietenkin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Yhdysvaltain oirehtiminen ja Kiinan nousu.
Voiko Euroopan tulevaisuuteen vaikuttaa tarinoiden avulla?
Mouqué muistutti siitä, että ihmiset on tehty istumaan leirinuotiolla ja kertomaan ja kuuntelemaan tarinoita. Selitämme maailmaa tarinoiden kautta. Ihmiset seuraavat tarinoita: ”Let’s take back control” julisti Brexit-kampanja, ja monet uskoivat tätä. ”Make America great again” on kaikunut Donald Trumpin suulla Yhdysvalloissa, ja monet ovat ostaneet tämän tarinan.
Onko Euroopalla tarinaa, joka houkuttelisi eurooppalaisia puhaltamaan yhteen hiileen?
Daniel Mouqué ehdottaa kolmea erilaista tarinaa, jotka ovat tuttuja elokuvakäsikirjoituksista:
- Syntytarina
- Ongelmasta ratkaisuun
- Muutostarina
Nykyaikaisen Euroopan syntytarinana Mouqué pitää toisen maailmansodan jälkeistä suurta rauhanprojektia. Voimme pitää itsestään selvänä, että Euroopassa vallitsee rauha kansakuntien välillä. Sitä se ei kuitenkaan ole: Euroopan historia on levoton ja sotaisa. Toisen maailmansodan aikana nyt keski-ikään päässeiden eurooppalaisten isovanhemmat taistelivat toisiaan vastaan. Nyt me emme ole enää vihollisia, vaan voimme olla ystäviä. Demokratia ja oikeusvaltio suojelevat kansalaisia.
Ongelmasta ratkaisuun -tarinan pohtiminen lähtee siitä, mikä pitää ihmisiä hereillä öisin. Mitkä ovat heidän syvimmät huolensa ja murheensa. Sen jälkeen katsotaan, voisiko Eurooppa tarjota ratkaisua näihin ongelmiin – voisiko Eurooppa tavalla tai toisella olla ratkaisu niihin. Miten se voisi olla?
Muutostarina kertoo Euroopasta itsestään, tarkemmin sanottuna Euroopan unionista. EU:lla on vahva maine hitaana ja jähmeänä koneistona, mutta Mouqué väittää, että EU on nyt muutoksessa. Hän kävi läpi erilaisia kriisejä ja totesi, että EU:n reaktioajat koronapandemiaan ja erityisesti Venäjän hyökkäykseen 2022 ovat olleet huomattavan lyhyitä verrattuna aiempiin kriiseihin. EU on oppinut ketterämmäksi – sekin voi muuttua.
Mouquén ajatus on, että nämä luonnollisesti ja luontevasti eurooppalaisesta todellisuudesta nousevat tarinat ovat sellaisia, jotka voivat inspiroida tämän päivän eurooppalaisia näkemään, että heidän maanosallaan on tulevaisuus, jonka eteen kannattaa tehdä töitä. Euroopan voima on yhteistyön voimaa. Mouqué totesi, että jos joku haluaa mennä johonkin nopeasti, hän menee yksin. Mutta jos halutaan mennä pitkälle, mennään yhdessä toisten kanssa.
Lopuksi Daniel Mouqué kysyi, missä ovat tämän päivän Euroopan Winston Churchillit, he, jotka kriisin keskellä puheen ja tarinan voimalla näyttävät voimakkaasti ja uhmakkaastikin tietä eteenpäin ja valavat toivoa ihmisiin.
Johtajuudelle on Euroopassa tilausta, ja johtajuuden olennaisia tunnusmerkkejä ovat vakuuttava puhe ja vetoava tarina.