Informaatiovaikuttajan retorinen työkalupakki on likainen

Teen paraikaa kahta kirjaa informaatiovaikuttamisesta. Toinen keskittyy Kiinaan ja toinen Venäjään. Välillä hämmästelen, kuinka alkeellista touhua osa infovaikuttamisesta on: haukkumista, pelottelua ja uhkailua. Pelkkää yläkoulutasoista mölinää, joka ei näytä purevan aikuisten maailmassa oikein kehenkään.

Esimerkkejä vaikuttamisyrityksistä on vaikka kuinka.

Kiinan Tukholman-suurlähetystö lähetti uhkausmeilin toimittaja Jojje Olssonille. Jos Olsson jatkaisi ikävien juttujen kirjoittamista, hän kuulemma joutuisi ”kohtaamaan tekojensa seuraukset”. Tämä infovaikuttaminen ei osunut maaliin, koska tapauksesta tehtiin tietenkin kielteinen verkkojuttu. Olsson ei lopettanut kirjoittamistaan.

Venäjä harrasti vastaavaa uhkailua ja mustamaalausta toimittaja Jessikka Aroa kohtaan. Kremlin viestiä myötäillyt häiriköivä dosentti sai lopulta tuomion, mutta Aro joutui käymään läpi raskaan myllytyksen somessa ja valemediassa. Aro ei silti lopettanut toimintaansa, vaan jatkoi Venäjä-kriittisten juttujen ja tietokirjojen tekemistä.

Minäkin olen vastaanottanut oman pienen osani infovaikuttamisesta. Aina välillä saan haukkumakirjeitä, joista näkyy Venäjän vaikutus. Kieli on kökköä, viesti on rakennettu leikkaa–liimaa-menetelmällä, ja mukana on psykologista vaikuttamista.

Miksi näin surkeaa infovaikuttamista edes tehdään? Eikö parempiin tuloksiin pääsisi vaikka käyttäjätunnuksia kaappaamalla? Tai mielistelemällä, imartelemalla ja jopa lahjomalla? Tai vakoilemalla ja kiristämällä? Huijaamalla ja valehtelemalla?

Kaikkia näitä keinoja toki käytetään, eivätkä Venäjä ja Kiina jätä yhtäkään kiveä kääntämättä. Jopa solvaamisella ja uhkailulla on kolme hyötyä infovaikuttajan näkökulmasta:

  1. Jokainen sontaviesti kuluttaa vastaanottajan aikaa. Osa kohteista jopa erehtyy väittelemään lähettäjän kanssa, ja tämä tuhlattu aika on pois kaikesta tärkeämmästä.
  2. Jos kohde vastaa julkiseen somesontailuun, se lisää infovaikuttajan näkyvyyttä. Aina tavoitteena ei ole vaikuttaa kohteeseen vaan tulla vain näkyväksi kohteen omassa viiteryhmässä.
  3. Metodi on sama kuin nigerialaiskirjeillä. Kun lähettää kymmeniä tuhansia viestejä, ennemmin tai myöhemmin löytyy joku, joka uskoo niihin. Aina kun yksikin toimittaja, poliitikko tai mielipidevaikuttaja ryhtyy varomaan sanojaan, infovaikuttaja on osunut maaliin. Sillä ei ole väliä, että tuhansia kokeiluja meni poskelleen ja niille naurettiin julkisesti. Oleellista ovat ne harvat osumat, jotka tuottavat halutun tuloksen.

Kiina ja Venäjä eivät tule luopumaan solvauksista ja uhkauksista. Meidän rooliksemme jää hyvän informaatiopuolustuksen ylläpito. Hyökkääjä ei lopeta, mutta me voimme vahvistua.

ILMOITTAUDU RETORIIKAN KESÄKOULUUN


Katleena Kortesuo

Olen Retoriikan kesäkoulun apulaisrehtori, joka kykenee korvaamaan unohtamansa spiikit varsin sulavasti ja lähes huomaamattomasti. Ammatikseni koulutan kriisiviestintää, pidän puheenvuoroja ja rustaan tietokirjoja. Muuna aikana olen partiolainen, viikinkimiekkailija, pakohuoneaddikti ja keskiaikaharrastaja. Oma blogini on osoitteessa www.eioototta.fi.

Kommentoi Ohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä. Kommentoijilta vaaditaan sähköpostiosoite.