Tekoälyn kohtalokas katvealue
Tekoäly antaa lähes täydelliset eväät asiakaskokemuksen kehittämiseen ja lojaliteetin rakentamiseen. Vain yksi tekijä puuttuu, ja tämä puutos aiheuttaa kohtalokasta kokemuksellista anemiaa.
Tekoäly antaa lähes täydelliset eväät asiakaskokemuksen kehittämiseen ja lojaliteetin rakentamiseen. Vain yksi tekijä puuttuu, ja tämä puutos aiheuttaa kohtalokasta kokemuksellista anemiaa.
Vaikuttamisviestinnän ammattitapahtuma Retoriikan kesäkoulu järjestetään tänä kesänä vielä kerran – ja sitten sitä ei enää järjestetä. Kuulostaa dramaattiselta, mutta syy…
Tutkimusten mukaan valehtelu on yllättävän yleistä, vaikka ihmiset muistavat myös korostaa sitä, kuinka paljon he rehellisyyttä arvostavat. Tällä kertaa haluan miettiä hieman tarkemmin sitä, mitä valehtelusta voi seurata ja miksi se on vaarallista.
Haastattelin tuttua kuntapoliitikkoa siitä, miten ihmiset ja eri tahot yleensä lähestyvät häntä viesteillä ja toiveilla politiikka-asioissa. Arvelen, että kesäkoulun yleisössä on ihmisiä, joita kysymys kiinnostaa. Tällaisia neuvoja sain omalta haastateltavaltani.
Sijoittajilta kerätään rahaa visioilla, ei olemassa olevilla ratkaisuilla. Tekoälyinvestoinnit keskittävät pääomia ja valtaa ennennäkemättömällä tavalla. On siis syytä arvioida kriittisesti, millaisen puheen perusteella investointeja tehdään ja millaista ajattelua taustalla on.
Välillä hämmästelen, kuinka alkeellista touhua osa infovaikuttamisesta on: haukkumista, pelottelua ja uhkailua. Pelkkää yläkoulutasoista mölinää, joka ei näytä purevan aikuisten maailmassa oikein kehenkään.
Olin vuosituhannen vaihteen tienoilla teini-ikäinen. Vietin tuolloin aikaani internetin online-pelipiireissä, joissa normaalia viestintää olivat sellaiset ystävälliset, suorastaan lämpimän pörröiset ilmaukset kuin “vittu tapa ittes” ja “vittu mä tapan sut”.
Anteeksiantamiseen ja anteeksipyytämiseen liittyvä kieli on meille tuttua ja arkista. Jokainen, joka on joskus ollut lapsi, on joutunut tilanteeseen, jossa häneltä on vaadittu anteeksipyyntöä tai anteeksiantoa. Mutta tässä on jotakin ilmeisen ongelmallista.
Käytämme huomaamattamme yllättävän paljon rajoittavia ilmaisuja sekä omassa ajattelussamme että keskinäisessä puheessamme: "Työt stressaavat minua." "Johdon jatkuvat muutokset tekevät arjestani raskasta." "Työpaikan ilmapiiri ahdistaa meitä kaikkia." Kuulostaako tutulta?
Pahoittelu ja anteeksipyyntö ovat radikaalisti erilaisia. Pahoitellessani olen surullinen puolestasi, koska ikävä juttu tapahtuu. Anteeksipyytäessäni myönnän virheeni ja toivon sinun kohtelevan minua niin, ettet lue minulle rikkomustani viaksi.
Nähtyäni ohjelman, odotukseni olivat todella korkealla, niin korkealla, että odotin pettyväni. Olin oikeassa ja väärässä: paras seminaari ikinä, enkä pettynyt, vaikka odotin arvioni mukaan kohtuuttoman paljon!
Mira Parikka, OAJ