Suosikki-inhokkiasiani on etukäteen kiukutteleva Facebook-kirppismyyjä. ”Hupivarailijat älkööt vaivautuko!” Minulle tulee moisesta äyskimisestä halu alkaa hupivarailemaan, vaikka en sellaista tee. Mistä tässä on kyse?
Kuvittele tilanne, jossa halutaan, että vessan seinään ei kirjoitella eikä piirrellä.
Kumpi kehotus toimii paremmin:
”Älä missään olosuhteissa kirjoita näille seinille!”
vai
”Älä kirjoita seinille, kiitos”.
Itse asiassa kumpikaan ei toiminut, kun tästä tehtiin aikanaan koe. Mutta ensimmäinen, tiukempi määräily-yritys aiheutti vielä enemmän piirtelyä.
Tällä tavoin näkyy psykologinen ilmiö nimeltä reaktanssi. Jos viesti koetaan liian pakottavaksi, se herättää sisäistä vastustusta. Ihminen alkaa puolustaa omaa vapauttaan tekemällä juuri sitä, mitä kielletään. Vapaus valita onkin yksi ihmisen perustarpeista. Me haluamme tehdä omasta mielestämme hyödyllisiä ja itselle mieluisia valintoja.
Mitä näissä kieltotilanteissakin joskus tehdään, on asioiden ahkera perusteleminen: ”Älä tee niin, koska x, z ja y”.
Muistan yhden julkisen väännön eräästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Kiistan toinen osapuoli suivaantui ja oli myöskin rahakas – ja osti sitten perusteluilleen kokonaisen Hesarin etusivun. Ilmoitus oli ängetty täyteen kantaa puolustavia argumentteja, niitä oli muistaakseni yli 10 erilaista.
Sitä lukiessani mietin, että ei, ei noin. Tuo ei ole vakuuttavaa, vaan painostavaa ja epäilyksiä herättävää.
Sekin on mielenkiintoista, että reaktanssia tai sisäistä vastustushalua voi hyödyntää myös strategisesti.
Tätä näkee nykyisin esimerkiksi tupakoinnin ja nikotiinituotteiden kohdalla. Esimerkiksi WHO:lla on varsin tehokkaita kampanjoita, joissa tuodaan esiin, kuinka tupakkateollisuus pyrkii koukuttamaan yhä nuoremmat nikotiinituotteiden käyttäjiksi (esimerkiksi #TobaccoExposed).
Mutta jos palataan vielä niihin vessakyltteihin. En varsinaisesti ole niiden asiantuntija, mutta kokeilisin esimerkiksi näitä:
- Tee toivottu normi näkyväksi. ”Älä kirjoita seinille” tuo mieleen implisiittisesti ajatuksen, että täällähän voisi vaikka kirjoittaa seinille. Parempi olisi: ”Suurin osa kävijöistä pitää tämän tilan siistinä, kiitos, kun kuulut heihin!”
- Säilytä tunne valinnan mahdollisuudesta. ”Haluamme pitää tämän viihtyisänä, autatko siinä?”. Tai voisiko piirroksille olla joku oma paikka: ”Jos haluat jättää terveiset, kirjoita tähän”.
- Vetoaminen identiteettiin. ”Tämän paikan käyttäjät kunnioittavat yhteistä tilaa.” Tässä ei syytetä ketään, vaan oletetaan ihmisestä hyvää.
Jos viesti kohtelee ihmistä valmiiksi väärintekijänä, se saattaa juuri tehdä hänestä sellaisen.