Taannoinen polemiikki miehen todellisista saavutuksista akateemisen tutkimuksen saralla ja siihen liittyvät palkkauksen oikeudenmukaisuudet aiheuttivat pienoisen kohun. Onko mies sanansa (ja palkkansa) arvoinen tutkija?

Keskustelun kovennuttua jonkinlainen puolustuspuhe oli todellakin paikallaan. On huomattava, että puolustuspuheenvuorossa kyse oli loppupelissä ennenkaikkea Himasen legitiimistä arvovaltaisuudesta tutkijana tämän tasoisessa projektissa.

Himanen palasi oltuaan kuukausia Kaliforniassa ja antoi oman äänensä värikkääseen retoriikkaan viime perjantain lehdistötilaisuudessa, joka virallisesti koski tulevaisuusselvityksen yleistä tilannetta. Ottamatta kantaa 700 000 €:n kohtaloon analysoin tässä hänen puhettaan Juhana Torkin määrittelemien vakuuttavan puheen osasten perusteilla.

Kirjassaan Puhevalta: Kuinka kuulijat vakuutetaan Torkki korostaa aktion, eli esittämisen merkitystä. Non-verbaalinen viestintä, eli ilmeet, eleet ja käytös, muodostaa jopa 93% kokonaisviestinnästä, tässä tapauksessa siitä kokonaisuudesta, jonka Himanen ”lähettää” yleisölleen.

Tiedotustilaisuuden alussa Himanen saapuu yhdessä tulevaisuusselonteon pääsihteerin kanssa – yhteinen rintama kritiikin edessä luodaan heti. Himanen on pukeutunut silmiinpistävän valkeaan kaulaliinaan, jonka voidaan nähdä symboloivan puhtautta, viattomuutta, rauhaa ja kristillistä rakkautta.

Puheen alussa yleisön huomio on voitettava ja annettava hyvä kuva. Himanen aloittaa kiitoksella ja toivottaa yleisön tervetulleeksi tilaisuuteen. Näin hän pyrkii heti rakentamaan lämmintä yhteyttä ja ilmapiiria (benevolentia).  Nöyrä yleisöä palveleva ja arvostava asenne jatkuu filosofin kertoessa että työ jatkuu ja edistyy.

Hän antaa myös heti ns. retorisen lupauksen mainitessaan kolme ”positiivisen uutisen pointtia”, johon koko hänen puheensa tulee perustumaan. Selvää hermostuneisuutta filosofi peittää hidastamalla puheen rytmiä ja ristimällä kätensä.

Alun jännitys ei ole välttämättä negatiivista: se saattaa myös tuoda sympatiaa puhujaa kohtaan. Pekka onkin ihan inhimillinen, kuin yksi meistä.

”Me”-isyys ja itsensä liittäminen koko Suomen kansaan jatkuu puheessa. ”Meidän hallitus on valinnut..”, ”–että meillä on työtä ja koulu” jne.

Samalla hän kuin sivumennen antaa vastuun tutkimuksen toteuttamisesta työpalkkioineen hallitukselle, mikä onkin hyvä huomio. Himanen ei puhu itsestään tutkimuksen tekijänä, vaan kansainvälisestä huipputason tutkijaryhmästä. Näin hän pyrkii viemään huomiota koko tutkimuksen liittämisestä itseensä samalla varmistaen tutkimuksen arvovaltaa ”kansainvälisyydellä”.

Ns. namedropping, eli nimien maininta alkaa Manuel Castellsista, jonka hän toteaa olevan maailman viiden yhteiskunnallisen huippututkijan joukossa. Himanen ei siis voi olla ihan perusteeton valinta hallitukseltamme tulevaisuusselvityksen tekijäksi – onhan hän Manuel Castellsin tasolla toimiva huippututkija!

Vakuuttaminen alkaa. Himanen nostaa esiin Sinisen kirjan, jonka hän esittää olevan vasta väliraportti. Enemmän on tulossa, joten voimme rauhoittua.

Uskottavuutta pyritään luomaan luvuilla ja teeseillä: Suomessa on noin 10 miljardin euron kestävyysvaje hyvinvointiyhteiskuntana. Himanen tiivistää katsettaan ja näyttää huolestuneelta. Varmuuden vuoksi iso luku toistetaan retorisella kysymyksellä: ”miten me sen ratkaisemme?”

Ongelma on selvästi iso ja akuutti. Pitäisikö meidän kansana todellakin huolestua eikä miettiä selvityksen hintaa?

Onneksi apua on tarjolla: nostaen Sinistä kirjaa esiin Himanen symboloi sen asemaa ensiapuna, ensiaskeleena kohti parempaa ja valveutuneempaa tulevaisuutta. Näin hän onnistuu argumentoimaan oman työnsä tärkeänä yhteiselle hyvälle. Hyvinvointivaltion käsite on Suomessa ns. locus communis, laajasti jaettu argumentti.

Seuraavaksi alkaa kysymysten aika. Ensimmäiseen kohukysymykseen Himanen vastaa jatkaen ”samassa veneessä” -teesiään: ”En ajattele omien henkilökohtaisten tuntemusten kautta, vaan Suomen kautta.” 

Koko maamme edulle ei siis ole hyväksi, että tutkimuksen herättämää kohukeskustelua kommentoidaan. Miten kommentointi omasta työstä sitten olisi toisaalta haitaksikaan Suomen edulle, siihen Himanen jättää vastaamatta.

Seuraavaksi siirrytään hengellisempään vetoomukseen. Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton on tunnettu taitavasta retoriikastaan, ja hän hallitsee erityisesti kristinuskon opinkappaleisiin liitettyjen teesien käytön. Yhdysvalloissa tämä saattaa toimiakin, mutta sekularisoituneemmassa Suomessa on löydettävä muita, ei liian hengellisiä sidosviitteitä.

Himanen nostaakin esiin sopivan hetken tullen Mahatma Gandhin. Lainaus Gandhin neljästä muutoksen laista on selvästi tilaisuutta varten haettu, mutta luo mielikuvaa Himasesta muutoksen eturintamataistelijana, suomalaisena ritarina, joka luo parempaa  yhteiskuntaa meille kaikille. Näin tulee alleviivattua pathos, tunteisiin vetoaminen.

Toimittajan kysyessä filosofin pätevyydestä, Himanen luettelee lukuja töidensä käännösmääristä maailmalla ja kaksi tuhatta viittausta teoksiinsa.

Yliopistomaailman sisäinen kateus nostetaan valoon. Hän argumentoi olevansa ainoa elossa oleva suomalainen ihmistieteen tekijä tällä tasolla. Hän viittaa taas Manuel Castellsiin sekä Anthony Giddensiin.  Näin hän rakentaa logosta, järkeen perustuvaa vetoomusta, jonka tavoite on muuttaa mahdollisesti negatiiviseksi muuttunut asenne häntä kohtaan.

Mutta onko Sininen kirja todella lupaus mistään mullistavasta ja uudesta tiedosta? Himanen täräyttää, että kirjaa on oikeastaan luettu kuin ”piru raamattua”, näkemättä oleellista. Tämä apostrofi hätkähdyttää ja myös viihdyttää. Puhuja ilmaisee spontaanin tunteen, samalla luoden vaihtelua jyrkän asialliseen linjaan.

Pilkunviilausta, hyvä yleisö. Oleellisen ymmärtäminen vaatii hieman enemmän – tai näin meille annetaan ymmärtää.

Seuraavaan, tarkempaan kysymykseen 700 000 €:n oikeutuksesta, Himanen argumentoi pilkkomalla sitä osiin. Hän korostaa työryhmän kokoa, aikaa, muiden tutkimusprojektien hinta-tasoa, ja omaa henkilökohtaista rahallista sijoitustaan.

Hän hyökkää kysymällä, kuinka moni muu on sijoittanut Suomen tulevaisuuden tutkimukseen näin paljon.  10 miljardin maaginen luku mainitaan kolmannen kerran. 700 000 € on loppupelissä pieni luku Suomen tulevaisuuden pelastamisessa.

Mielikuva Pekka Himasesta Suomen etujen ritarillisena taistelijana vahvistuu edelleen.

Koko puheenvuoro on nähtävissä Yle Areenan kautta: http://areena.yle.fi/tv/1890309