Voimme puhua vain siitä, minkä tiedämme

Kant sanoo: ”kielen rajat ovat maailman rajat”. Lause toimii kuitenkin myös toiseen suuntaan: Maailmani rajat ovat kieleni rajat. Mitä kapeammasta todellisuuden osasta minulla on käsitys, sitä suppeampi on sanavarastoni. Kokemuspohjani muodostaa sisäisen maailmani rajat.

Et ole oikeassa, jos muut eivät usko sinua

Se mitä sanotaan, on alisteinen sille, miten sanotaan. Nämä kaksi taas ovat alisteisia sille, kuka sanoo. Jos emme usko sanojaa, pyrimme löytämään hänen sanomisistaan puutteen, joka osoittaa epäilyksemme sanojaa kohtaan oikeaksi. Siksi puheen pitää vakuuttaa myös tunnetasolla.