Pahoittelu ja anteeksipyyntö ovat radikaalisti erilaisia. Pahoitellessani olen surullinen puolestasi, koska ikävä juttu tapahtuu. Anteeksipyytäessäni myönnän virheeni ja toivon sinun kohtelevan minua niin, ettet lue minulle rikkomustani viaksi.
Olli-Pekka Vainio kirjoitti Retoriikan kesäkoulun blogissa taannoin kehnoista surunvalitteluista. Vainio kiinnitti huomiota kehnoissa surunvalitteluissa esiintyviin outoihin ristiriitoihin: yhtäältä voidaan pahoitella sitä, kun toinen ihminen menettää tärkeän henkilön, mutta toisaalta kuitenkin halutaan ilmaista myös se, ettei olla samaa mieltä menetetyn henkilön kanssa.
Tällöin henkilö yrittää välittää kahta viestiä samanaikaisesti: “olen pahoillani, että tämä henkilö kuoli, mutta älkää vaan luulko pahoitteluni tarkoittavan sitä, että olisin ollut tämän kuolleen henkilön kanssa samaa mieltä.”
Jäin miettimään sitä, mitä pahoittelu ylipäänsä voisi olla ja mikä on sen suhde anteeksipyytämiseen ja anteeksiantamiseen.
Pahoittelu
Jos tulen myöhässä kokoukseen, saatan pahoitella asiaa. Jos kokouksessa päätetään, etten saakaan hakemaani työpaikkaa, voidaan tätä pahoitella minulle. Poliitikko tai julkkis yleensä pahoittelee: “jos olen loukannut jotakuta, olen pahoillani”.
Joskus on asiaankuuluvaa pahoitella, ja sitä odotetaan minulta. Ilmaisen pahoittelemalla, että tunnustan ongelman tai ikävyyden. Pahoittelemalla myöhässä olemista myönnän olevani myöhässä. Jos minulle tuotetaan pettymys, sitä yleensä seuraa pahoittelu.
Alustava määritelmä pahoittelulle voisi olla seuraava: kun pahoittelen asiaa X, ilmaisen henkilölle Y, etten pidä asiaa X suotavana tai pidän sitä ikävänä tai huonona asiana. Myönnän Y:lle, että X on ikävä asia.
Määritelmä sopii hyvin esimerkiksi myöhästymiseen kokouksesta. Kun pahoittelen myöhästymistä, tunnustan myöhästymisen olevan ikävää ja väärää. Samoin määritelmä sopii suruun osaaottamiseen ja pettymyksen tuottamiseen. “On tietysti ikävää, ettei meillä ole tarjota sinulle työpaikkaa, mutta meidän piti valita monista ehdokkaista yksi. Valintamme ei kohdistunut sinuun. Pahoittelemme.”
Tunteista pahoittelua kaikkein parhaiten kuvaa myötätunto. Pahoittelu on eräänlainen myötätunnon ilmaus. “Ikävä juttu, että sataa ja et saanut hakemaasi työtä”.
Julkkiksen tai poliitikon pahoittelu onkin vaikeampi asia. Jos julkkis pahoittelee sanomisiaan tai tekemisiään, hän saattaa ilmaista sen näin: “jos joku loukkaantui, pahoittelen”. Toisin sanoen siis: “ikävä juttu, jos pahoitit mielesi”.
Tämä kuulostaa kuitenkin vastuun pakoilulta, koska se onkin sitä. Tämä johtuu siitä, että pahoittelu menee usein sekaisin anteeksipyytämisen kanssa.
Anteeksipyytäminen
Jos pahoittelu on jonkin asian ikävyyden tai harmillisuuden tunnustamista ja myötätunnon osoittamista, on anteeksipyynnössä moraalinen ulottuvuus.
Kun pyydän anteeksi, myönnän samalla tehneeni jotakin väärää. Anteeksipyytämisen ennakkoehtona on siis se, että olen syyllinen johonkin väärään tekoon.
Kun myöhästyn kokouksesta ja pahoittelen sitä, annan tällä ymmärtää myöntäväni sen, että myöhästyminen on ikävä juttu. Kun taas pyydän anteeksi myöhästymistäni, myönnän tehneeni väärin.
Näin pahoittelu ja anteeksipyyntö ovat itse asiassa radikaalisti erilaisia. Ne paljastavat hyvin paljon niiden esittäjistä. Pahoitellessani olen surullinen sinun puolestasi, koska ikävä juttu tapahtuu. Anteeksipyytäessäni myönnän virheeni ja toivon sinun kohtelevan minua niin, ettet lue minulle rikkomustani viaksi.
Anteeksipyytäminen on moraalinen asenne, jonka otan niitä kohtaan, joita vastaan olen rikkonut. Pahoittelu on puolestaan asenne, jolla osoitan toisille ihmisille myötätuntoa heidän kohtaamansa mielipahan tähden.
Anteeksipyytämisen ja pahoittelun vertailua
Tavallisesti anteeksipyytämiseen liittyy joukko erilaisia moraalisia ja sosiaalisia tunteita. Kun olen tehnyt väärin, koen katumusta ja syyllisyyttä. Joku voisi määritellä anteeksipyynnön katumuksen ja syyllisyyden ilmaisuksi, johon liittyy sitoutuminen siihen, ettei enää toista tekemäänsä vääryyttä. Pahoittelu puolestaan edellyttää minun puoleltani lähinnä myötätuntoa toisen ihmisen menetystä, kärsimystä tai harmia kohtaan.
Anteeksipyyntö edellyttää vastuun ottamista väärästä teosta tai rikkomuksesta. Pahoittelu ei puolestaan edellytä minkäänlaista vastuunottoa eikä sen myöntämistä. En siis voi pyytää toiselta ihmiseltä anteeksi mitään sellaista asiaa, joka ei riipu minusta. Voin kuitenkin aivan hyvin osoittaa hänelle pahoitteluni.
Näistä syistä on eri asia pyytää anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa kuin pahoitella sitä, että joku on loukkaantunut sanomisistani tai tekemisistäni. Anteeksipyyntö tarkoittaa vastuun myöntämistä ja sen ottamista. Se edellyttää halua palauttaa suhde ennalleen. Pahoittelu puolestaan on myötätunnon, ei vastuun osoitus.
Tällaisessa tilanteessa pahoittelu voi itse asiassa olla paheellista itsensä suojaamista ja vastuun välttelyä. Kun pahoittelen toisen mielipahaa, annan ymmärtää, että loukkaantuminen on hänen oma vikansa. Tai ainakaan en tunnusta omaa virhettäni. Anteeksipyyntö puolestaan viestii sen, että pidän omaa toimintaani vääränä ja tunnustan sen aiheuttaman harmin toiselle.
Anteeksipyytäminen on siis hyvin rikas moraalinen asenne ja sen omaksuminen ja esittäminen on kallista. Siihen kuuluvat väärinteon myöntäminen, tunnustaminen ja sitoutuminen asian korjaamiseen. Tähän verrattuna pahoittelu on halpa asenne: jos pahoittelen myöhässä olemista, se ei maksa minulle juuri mitään. En myönnä virhettä, en sitoudu korjaamaan asiaa enkä ilmaise katumusta tai syyllisyyttä.
Eron voisi ilmaista myös näin:
- Pahoittelu on psykologisoiva asenne, jonka keskiössä on pahoittelun kohteen mielipaha. Se pyrkii rauhoittamaan ja tukemaan sitä, jolle pahoittelu on suunnattu.
- Anteeksipyyntö on taas moralisoiva asenne, koska siinä on kyse velvollisuuksista, syyllisyydestä ja vastuullisuudesta, ei pelkästään psykologiasta. Keskiössä on anteeksipyytäjän virhe ja syyllisyys.
Pahoittelun retoriikkaa käytetään toisinaan manipulaation ja sumuttamisen välineenä. Poliitikko tai julkkis pahoittelee aiheuttamaansa mielipahaa. Tämä sysää vastuun kuulijalle. “Ikävä juttu, jos aiheutin mielipahaa.” Anteeksipyyntö puolestaan ottaa vastuun: “oli väärin aiheuttaa sinulle mielipahaa, enkä seiso enää tekoni takana”.