Haastattelin tuttua kuntapoliitikkoa siitä, miten ihmiset ja eri tahot yleensä lähestyvät häntä viesteillä ja toiveilla politiikka-asioissa. Arvelen, että kesäkoulun yleisössä on ihmisiä, joita kysymys kiinnostaa. Tällaisia neuvoja sain omalta haastateltavaltani.
Viestintätilanteissa lähtee joskus liikkeelle kehä, jota kukaan ei tietoisesti ohjaa eikä edes halua ohjata. Jossain kohtaa vain ihmetellään, miten tästä esittäytymiskierroksesta tulikin luentotilanne. Ilmiöllä on nimi, ja se selittää aika paljon muutakin.
Suosikki-inhokkiasiani on etukäteen kiukutteleva Facebook-kirppismyyjä. "Hupivarailijat älkööt vaivautuko!" Minulle tulee moisesta äyskimisestä halu alkaa hupivarailemaan, vaikka en sellaista tee. Mistä tässä on kyse?
Kaikki puheet tai esitykset eivät kiinnosta kaikkia eikä niiden kuulukaan. On kuitenkin hyvä miettiä, miksi jokin asia ei sytytä yleisöä ja mitä asialle voi tehdä.
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa esität idean, mutta se ohitetaan hiljaisuudella? Hetkeä myöhemmin joku toinen kokouksessa oleva sanoo saman asian, ja yhtäkkiä hänen ideaansa ylistetään.
Oletko kyllästynyt siihen, että työpaikallasi keksitään jatkuvasti uusia toimintatapoja? Muutosohjelmia ja organisaatiouudistuksia tulee ja menee. Jos ajatus seuraavasta muutoksesta saa sinut voimaan pahoin, älä huoli. Minulla on siihen ratkaisu: hienovarainen sabotaasi.
Käyttäytymistieteellistä tietoa voi hyödyntää myös no show -ilmiön vähentämiseen. Sarjan kolmannessa osassa käydään läpi, miten muistutukset, hyötyjen konkretisointi, vaivannäön osoittaminen ja yhteenkuuluvuuden tunne vähentävät peruutusten todennäköisyyttä.
Käyttäytymistieteellistä tietoa voi hyödyntää myös no show -ilmiön vähentämiseen. Sarjan toisessa osassa käydään läpi, miten viestin kehystys, viestinnän sujuvuus ja osallistujan polun helppous vaikuttavat siihen, peruvatko ihmiset ilmoittautumisen, jos eivät pääsekään paikalle.
Käyttäytymistieteellistä tietoa voi hyödyntää myös no show -ilmiön vähentämiseen. Tässä kolmiosaisen sarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi, miten tapahtuman maksullisuus, kalenterimerkinnät, ennakkosuunnittelu ja sosiaalisuus vaikuttavat ihmisten osallistumistodennäköisyyteen.
Yleisön on hankala ymmärtää puhujan kertomia numeroita. Numerot lisäävät kuitenkin puhujan uskottavuutta. Niinpä puhujan kannattaakin konkretisoida, visualisoida ja laittaa numerot kontekstiin.
Retoriikan kesäkoulusta saa arvokasta oppia vaikuttavaan viestintään ja erinomaisia työkaluja erityisesti muutosjohtamisen avuksi.
Samu Tolvanen, Healthia
