Katsoin lapsena televisiosta dokumentin fraktaaleista. Mandelbrotin joukko näytti tavattoman kauniilta. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka samaa kuviota voi tarkastella yhä tarkemmin ja tarkemmin, ja esiin tulee koko ajan itseään toistavia osia.
Dokumentissa kerrottiin, että luonnosta voi löytää fraktaaleja. Kukkakaali haarautuu paksusta varresta koko ajan pienemmäksi. Iso-Britannian rannikkoviiva on samanlaista röpelöä sekä mikroskoopin että kaukoputken läpi katsottuna.
Nyt 20 vuotta myöhemmin olen jälleen löytänyt fraktaaleja. Tällä kertaa teksteistä.
Vaikuttava teksti perustuu nimittäin fraktaaleihin – siis siihen, että voimme löytää suuresta pientä tai pienestä suurta.
Jos kirjoitamme pelkästään pienistä arjen ympyröistä ja omista kokemuksistamme, teksti ei koskaan nouse laajemmalle tasolle. Pieni pysyy pienenä ja päiväkirja päiväkirjana.
Jos taas käsittelemme vain suuria linjoja, teksti on ympäripyöreää teoriaa, josta ei saa otetta. Suuri on etäistä ja vaikeasti hahmotettavaa.
Sen sijaan kun otamme tekstiin fraktaalit mukaan, saamme siihen syvyyttä, perspektiiviä. Voin aloittaa omalla kokemuksellani ja laajentaa sitä yhteiskunnan tasolle. Tai voin kertoa ensin suuren mittakaavan ilmiön ja kuvata sitten, kuinka se näkyy yksittäisen ihmisen arjessa.
Ihmiselämä on yhtä fraktaalia. Riita syntyy samaan tapaan sekä yksilöiden että valtioiden välillä. Virukset tarttuvat ihmisestä toiseen yhtä lailla kuin kansakunnasta toiseen. Perhe velkaantuu samoin kuin valtio voi velkaantua.
Kaikessa pienessä on malli johonkin isoon, ja kaikessa isossa on aineksia jostain pienestä.
Jos haluat kirjoittaa vaikuttavan tekstin, käytä fraktaalia. Vertaa isoa pieneen, niin synnytät oivalluksen.