Osallistun huomenna lähitaikuuden SM-kisoihin. Setin kesto saa olla 5–10 minuuttia, eikä siihen mahdu kuin kolme temppua. Yhden niistä teen pääsiäismunilla.

Olen pelkkä harrastelijataikuri, joten treenasin eilen settiäni taikuuden ammattilaisten kanssa. Martti ja Sini antoivat vinkkejä, ja kehitimme pari kohtaa aivan uusiksi. Niinpä tänään on harjoiteltava lisää.

Minulla on jo hallussa tekniikat kolmeen temppuuni, mutta retoriikka uupuu. Kateissa ovat napakat alkusanat, siirtymäspiikit, hiljaisten hetkien varapuhe sekä lopetus. Niistä on vasta ajatuksentynkiä olemassa.

Pahinta on, että kaikkein tärkeintä retorista elementtiä ei pysty harjoittelemaan. Mitä sanon, kun jokin menee pieleen? Mitä sanon, jos yksi pääsiäismunista rikkoutuu, paperit putoavat lattialle, tarvikelaukku kellahtaa tai minä kompastun?

Toisin kuin monet luulevat, taikuus on enemmän esiintymistaitoa kuin tekniikkaa. Kuka tahansa pystyy opettelemaan yksinkertaisia taikatemppuja kirjoista ja videoilta. Esitys ei kuitenkaan synny siitä, että tekee muutaman trikin peräkkäin ja lopuksi kumartaa.

Esiintymään oppii vain esiintymällä. Niinpä menen tänään hämeenlinnalaispubeihin kiertämään ja tyrkyttämään settiäni ventovieraille.

Toivottavasti treeneissä tulee paljon erilaisia mokia. Vain silloin voin testata, pystynkö paineen alla keksimään jotain nokkelaa sanottavaa, kun temppu menee poskelleen ja pääsiäismunat ovat pirstaleina.