Retoriikan kesäkoulun teema on tänä vuonna ”Johda muutosta”. Aina on kuitenkin paikallaan kysyä, mitä muutoksella tai uudistuksella tarkoitetaan. Osa muutoksista vie huonompaan suuntaan ja osa uudistuksista on jo lähtökohtaisesti huonoja.

Barack Obama valitsi sloganikseen sanan Change, mutta ei määritellyt sitä tarkemmin. Joidenkin mukaan hän muutti vääriä asioita tai ei muuttanut asioita tarpeeksi. Toisten mukaan Obaman seuraaja taas on muuttanut asioita aivan liiankin kanssa.

Yleisesti ottaen ihmisillä on melkein aina tavalla tai toisella vääristynyt suhde uudistuksiin. Psykologiassa tätä kutsutaan suunnitteluvinoumaksi.

Uudistaja uskoo unelmiin

Uudistajille on tyypillistä ajatella sinisilmäisesti, että juuri heidän teoriansa muuttaa kertaheitolla maailman paremmaksi paikaksi. Teoriassa ei yksinkertaisesti voi olla mitään ongelmia. Projektit toteutuvat aina ajallaan, eivätkä budjetit koskaan ylity. Huonoja seurauksia ei ole lainkaan, ja hyvät seuraukset ylittävät aina hurjimmatkin kuvitelmamme.

Kirjailija G. K. Chestertonin sanoin:

”Uudistaja on aina oikeassa sen suhteen, missä on menty vikaan. Hän on kuitenkin useimmiten väärässä sen suhteen, miten vika korjataan.”

Tai kuten Hannah Arendt toteaa:

”Totalitarismi uskoo, että kaikki on mahdollista.”

Useilta ihmisiltä puuttuu kokonaiskuva siitä, mitä todellisia seurauksia heidän ajamillaan uudistuksilla on. Siksi monet hurskaat kokeilut ovat niin helposti ja nopeasti muuttuneet petomaisiksi.

Traditionalisteille taas on tyypillistä ajatella, että uudistukset eivät koskaan paranna tilannetta ja että muutos on aina muutosta huonompaan. Mistään uudesta ei koskaan seuraa mitään hyvää. Siksi huonoja olosuhteita voidaan sietää joskus tarpeettoman pitkään.

Avointa viestintää molemmille ääripäille

Totuus ei kuitenkaan ole jossain tässä välissä. Joskus radikaalikin muutos on välttämätön, joskus taas on paras olla muuttamatta yhtikäs mitään. Toiveidemme ja todellisuuden välillä ei ole yksinkertaista riippuvuussuhdetta.

Retoriikan alaan taas kuuluu kysymys siitä, millä tapaa joko uudistamista tai siitä pidättäytymistä markkinoidaan.

Saatan olla aika lapsellinen, mutta minusta olisi ihan vaihtelun vuoksi mukava kuulla joskus avoimia ja rehellisiä kuvauksia uudistusten mahdollisista seurauksista. Eli vaikkapa näin:

”Uudistuksemme tarkoitus on korjata yhteiskunnan epäkohta X. Epäkohta korjataan tekemällä muutokset A, B ja C. Todennäköisesti tavoiteltavat asiantilat x, y ja z seuraavat näistä muutoksista. On kuitenkin mahdollista, että vahingolliset asiaintilat q, w ja e konkretisoituvat uudistuksen seurauksena. Seuraavaksi tarjoan perusteet sille, että muutokset on kuitenkin haitoista huolimatta syytä toteuttaa.”

Rehellinen ja avoin viestintä ei voi olla yhtä paatoksellista kuin sellainen, jolla on tarkoitus lietsoa väkijoukkoja joko uudistuksiin tai traditioiden säilyttämiseen. Se ei myöskään vahvista me-henkeä omien piirissä eikä demonisoi tehokkaasti toisinajattelijoita. Lisäksi rehellinen avaa itsensä kritiikille. Tällainen riski voi joskus olla ottamisen arvoinen.