Suomalainen asiantuntija ei ole erityisen taitava videoneuvottelija. Hän nimittäin pitää yllättävän usein kameransa pimeänä. Käytännössä sähköinen palaveri taantuukin ryhmäpuheluksi. Se on järkyttävän tyhmä käytäntö monestakin syystä.
Purnasin asiasta taannoin Pölli tästä -blogissani. Sain heti ryöpyn selityksiä, miksi kameraa ei muka kannata käyttää:
- Livekuva on stressaava
- Kamera on niin huono ja yhteys pätkii
- Kuva ei tuo keskusteluun mitään lisäinformaatiota
Kaikki nuo ovat tietysti niin sanottuja julkisia motiiveja, eli näennäisen järkeviä perusteluja. Sen lisäksi veikkaan muutamia syitä, joita kukaan ei haluaisi myöntää. Ihminen on pohjimmiltaan loputtoman laiska vätys:
- Taustalta saattaisi näkyä kasa likaisia lautasia, viinipulloja ja pitsalaatikoita
- Aamulla ei tarvitse ajaa partaa, pestä hiuksia tai meikata
- Kalsareissa tai kylpytakissa on niin paljon mukavampi neuvotella
Kuitenkin kaikkein tärkeimmäksi syyksi veikkaan yhtä aikamme rasittavimmista epidemioista:
Jos kamera olisi päällä, silloin olisi mahdotonta tirkistellä samalla pornoa netistä tai jorista niitä näitä Twitterissä.
Olisihan se tosiaan ihan sietämätöntä, jos kokouksessa joutuisi keskittymään muutaman minuutin siihen, mitä muut sanovat.
Silti vain suomalainen insinööri voi vakavissaan väittää, että neuvottelukumppanin videokuva on turha. Jokainen meistä on jo huomannut sen, miten helppo sähköpostia on tulkita väärin. Kirjallisesta viestistä puuttuvat lähettäjän äänensävyt ja eleet. Vaikka kaikki osapuolet kuinka yrittäisivät, monet keskustelut ajautuvat aina vain tiukempaan umpisolmuun.
Sen kyllä myönnän, että jo puhelinnneuvottelu on roimasti parempi. Totta mooses vastapuolen puhetyyli kertoo valtavasti enemmän kuin pelkkä kirjoitettu teksti.
Mutta nyt kaikille insinöörishenkisille tiedoksi tyly fakta: esiintymisellä on väliä.
On vaikea uskoa, että tällaisia perusjuttuja täytyy enää edes erikseen mainita. Ilmeisesti ihminen on ollut suurimman osan historiastaan saaliseläin. Lymyilyvietti kumpuaa syvältä geeneistämme.
Silmä sieppaa korvaan verrattuna aivan ylivoimaisen määrän informaatiota. Näköaistimme prosessoi miljoonia bittejä sekunnissa, kun kuulomme pystyy vain kymmeniintuhansiin.
Etenkin (omasta mielestään) rationaalisten asiantuntijoiden on selvästi vaikea myöntää, miten mitättömältä tuntuvat asiat heihinkin vaikuttavat.
Joulukuussa 2018 julkaistu tutkimus on hyvä esimerkki. Max Planck -instituutin tutkija Paul Hömke kollegoineen selvitti, miten ihmiset reagoivat alitajuisesti vastapuolen silmien räpyttelyyn.
Ihminen räpyttelee silmäluomiaan noin 13 500 kertaa päivässä. Määrä on kiinnostava siksi, että silmä pysyisi kosteana paljon vähemmälläkin. Toisaalta evoluutio on hionut ihmisen elimistöstä kaiken energiaa kuluttavan turhan puuhastelun.
Toisin sanottuna ihminen räpyttelee silmiään jostain muustakin syystä kuin vain pintojen voitelemiseksi. Hömke alkoi aprikoida, voisiko silmien räpyttely toimia sanattomana viestinä – siis vastaavalla tavalla kuin vaikkapa nyökyttely.
Tutkijat panivat koehenkilöt keskustelemaan tietokoneen ruudulla näkyvien avatar-hahmojen kanssa. Virtuaalit kyselivät ihmisiltä esimerkiksi sitä, miten viikonloppu oli sujunut.
Tieteilijät säätelivät sitä, miten nopeasti avatar räpytteli silmiään. Räpäytys kesti joko 208 tai 607 millisekuntia. Ja kas kummaa, räpäytysten pituudella oli vaikutusta ihmisten käytökseen.
Hitaammin silmiään räpyttelevä avatar sai vastapuolen lyhentämään vastauksiaan. Silloin avatar selvästi vihjasi, että hän ymmärsi tai oli samaa mieltä koehenkilön kanssa.
Yksikään testiin osallistuneista ei huomannut, että keskustelukumppanin silmien räpyttely olisi jotenkin vaihdellut. Ihmiset rekisteröivät vastapuolen “nyökyttelyn” alitajuisesti.
Tutkijoiden mukaan tämä vain vahvistaa käsitystä siitä, että kasvotusten keskustelevat lajitoverimme prosessoivat tietämättään erittäin pieniä vinkkejä siitä, mitä kunkin korvien välissä tapahtuu.
Viestintä on paljon muutakin kuin sanoja. Niinpä kun suomalainen pitää videoneuvottelussa kameransa pimeänä, hän ampuu adidakseensa. Mölli haaskaa valtavan määrän sävyjä ja informaatiota, jolla hän olisi voinut vaikuttaa muihin.
—
Lähde: Hömke P, Holler J, Levinson SC (2018) Eye blinks are perceived as communicative signals in human face-to-face interaction. PLoS ONE 13(12): e0208030. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0208030