Digitaalisen viestinnän maailmassa sisällöt vanhenevat nopeasti. Sosiaalisen median algoritmit pitkälti ratkaisevat, mitkä sisällöt nähdään. Ne kannattaa siis ottaa huomioon, kun muotoilet viestiäsi.
Elämme aikaa, jossa suuri osa viestinnästä on digitaalista. Valtaosa viestinnällisistä sisällöistä tuotetaan ja myös nautitaan erilaisten digitaalisten kanavien kautta. Uutiset luetaan mobiiliapplikaatiosta, puheet katsotaan Youtubesta ja asiantuntijasisältöjä kulutetaan sosiaalisen median kautta.
Sisältöjen tietotulva ja huomiotalous
Digitaalinen viestintä on jatkuvaa, ympärivuorokautista ja reaaliaikaista. Sisältöjen elinkaari on sekä ikuinen että samalla äärimmäisen lyhyt: Minkä nettiin laitat, se siellä pysyy, mutta minkä tänään sinne lataat, ei enää huomenna välttämättä kiinnosta ketään. Suoltamistaan sisällöistä pitää olla entistä huolellisempi, mutta toisaalta voi luottaa siihen, ettei kukaan enää huomenna muista eilisen asioita.
Digitaalisen viestinnän runsauden ja tietotulvan keskellä korostuvat huomiotalouden lainalaisuudet. Algoritmit määrittelevät, mikä toimii ja mikä ei. Algoritmit määrittelevät, mitä luetaan ja mitä ei. Algoritmit määrittelevät, mikä leviää ja mikä ei. Ne suosivat säännöllisiä viestijöitä, ne suosivat reaktioita synnyttäviä julkaisuja, ne suosivat klikattavia otsikoita ja oman kuplan sisällä suotavina pidettyjen sisältöjen jakamista.
Miten algoritmit ohjaavat sinun viestintääsi?
Ohjaako sinun viestintääsi huomaamattasi ajatus siitä, mikä on tykättävää, klikattavaa ja jaettavaa? Ohjaako algoritmien mystinen toimintalogiikka sitä, millaista sisältöä tuotat ja julkaiset? Moni meistä tietää algoritmien aiheuttamat realiteetit digitaalisen someviestinnän maailmassa, moni meistä käyttää näitä samoja asioita taitavasti hyväkseen.
Ajassamme toimivassa viestinnässä korostuvat sisältöjen lisäksi myös muotoseikat – viestin levinneisyyden ratkaisee siis ei pelkästään se, mitä sanot vaan myös, miten sen sanot. Mutta eikös juuri tästä toimivassa viestinnässä ole kyse – sanomansa muotoilemisesta sellaiseen muotoon, jossa vastaanottajan on helppo ymmärtää, tulkita ja ottaa se vastaan? Voi olla, että tässä ajassa tämä tarkoittaa klikkiotsikkoa, kärjistäviä ja tunteita herättäviä somenostoja ja nopeasti kulutettavaa sisältöä, mutta ehkä nämä eivät ole välttämättä lainkaan pois sisällön syvyydestä ja laadusta.
Ehkä meidän kaikkien tulisi viestijöinä oppia ja opetella uudenlaisten alustojen uudenlaisia lainalaisuuksia ja varmistaa, että viestimme muodoilla, jotka toimivat ja saavuttavat kuulijakuntansa tässä ajassa ja tämän ajan alustoilla – ja tämän kaiken osaamme varmasti tehdä sisältöjen laadusta tinkimättä. Näin uskon.