Mikä yhdistää koronakriisiä, miesselittämistä ja aseellisia taisteluita? Tietysti se, että ne paljastavat jotain hyvän johtajan ominaisuuksista.
Korona ja johtajuus
On yleisesti tiedettyä, että ulkoiset kriisit, kuten sodat ja pandemiat, kasvattavat istuvan hallituksen kannatusta ainakin lyhyellä aikavälillä. Miksi?
Yleisesti ilmiötä selitetään siten, että kansalaiset toivovat johtajansa menestyvän kriisin ratkaisemisessa. Kyseessä on siis eräänlainen versio lapsen uskosta siihen, että isi ja äiti kyllä ratkaisevat jokaisen ongelman. Ei liene sattumaa, että kulloisiakin istuvia johtajia saatetaan nimittää kansan isiksi tai äideiksi.
Itse veikkaan, että mukana on myös reilu kauhallinen sitä ilmiötä, että ulkoiset kriisit ja niiden ratkaiseminen näyttäytyvät kansalaisille ei-poliittisina. Kun pääministeri Sanna Marin sanoo, että “kohta sitä rokotetta tulee”, se on vain hyvin hoidettua jämptiä johtajuutta, kansan ongelmien ratkomista, eikä kyynistä ja kaksinaamaista politikointia. Siitä puhumattakaan, mitä puoluetta kulloinenkin pääministeri edustaa.
Mutta kriisiviestinnässä on oleellista muistaa kommunikaation selkeys. Jos jostain on hallitusta ja viranomaisia koronakriisin aikana kritisoitu, niin maskeihin liittyvästä viestinnästä. Se on ollut epäselvää, epäjohdonmukaista ja kaikin puolin epäilyttävää. Retoriikan kesäkoulun apulaisrehtorinakin tunnettu Katleena Kortesuo avasi maskiviestinnän saloja omassa blogissaan lähes tasan tarkkaan vuosi sitten. Kirjoitus ei ole ainoa laatuaan, ristiriitaisesta ja huonosta maskiviestinnästä on kirjoiteltu milloin missäkin.
Mitä tämä tarkoittaa johtajan kannalta? Sitä, että mitä isompi kriisi on kyseessä, sitä selkeämpää ja johdonmukaisempaa viestintää johtajalta kaivataan.
Miesselittäminen ja johtajuus
Olet varmasti kuullut, että miehiä on johtavissa asemissa enemmän kuin naisia. Olet varmasti myös kuullut miesselittämisestä eli mansplainauksesta. Väitän, että näillä on yhteys.
Tyypillisesti mansplainingilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa mies selittää jotakin asiaa naiselle, joka tietää puheena olevasta asiasta miestä enemmän.
Jotkut ovat huomauttaneet, että vaikka tällainen selittäminen onkin asia, jota tekevät tyypillisesti miehet, sitä ei tehdä vain naisille. Enemmänkin kyseessä on tiettyjen miesten luonteenpiirre. Ystävääni lainaten “jotkut miehet nyt vain tykkäävät selittää toisille, miten maailma makaa”.
Mutta riippumatta siitä, selittävätkö miehet asioita vain naisille vai kaikille ihmisille, lähes kaikki tunnistavat ilmiön ja myöntävät sen olemassaolon.
Minä väitän, että miesselittäminen osaltaan selittää sitä, että miehiä on johtajina naisia enemmän.
Ihmisaivot nimittäin ovat siitä hassut, että ne tekevät päätelmiä milloin mistäkin. Vähän veikkaan, että miesselittämisen kohdalla ne toimivat jotenkin näin: “Ahaa, Pertillä on aina vastaus kaikkiin kysymyksiin. Ja Pertti näyttää tietävän, miten asiat toimivat. Ja Perttiä ei haittaa argumentoida vastaan ihmisille, joilla on häntä enemmän tietoa ja kokemusta jostain asiasta. Siinäpä selkeä johtajatyyppi!”
Olet varmasti ehtinyt keksiä jo monta vastalausetta sille, miksi yllä esittämäni päättelyketju olisi virheellinen. Se ei olekaan aukoton. Mutta sen ei tarvitse olla. Kuten tiedämme, imartelu toimii, vaikka se olisi ilmiselvää. Samoin propaganda voi olla naurettavan ilmiselvää (tiesitkö, että USA:n merijalkaväen slogan on “A global force for good”?) ja silti se toimii. Sama voi oikein hyvin päteä miesselittämiseen: ihan sama, tietääkö miesselittäjä asiasta oikeasti. Oleellista on, että ihmisille syntyy edes jonkinlainen vaikutelma siitä, että tietää. Muista: jopa valheellinen kuva voi olla toimiva.
Siis se, että vaikuttaa johtajalta, voi luoda ihmisille kuvaa siitä, että henkilö on johtaja.
Taistelukenttä ja johtajuus
Aina välillä kuulee viisauksia ja elämänohjeita, jotka vaikuttavat parhaimmillaan mystisiltä ja pahimmillaan siltä, että ne vain pahentavat asioita – mutta vuosien vieriessä ne alkavatkin vaikuttaa ihan järkeviltä. Yksi tällainen oli reserviupseerikoulussa kuulemani “Jos vähän karrikoidaan, niin sotilasjohtajuudessa mielummin kannattaa vetää retostellen ojaan kuin hivutellen oikeaan”.
Mitä ihmettä? Eihän noin voi sanoa! Tämähän on lähinnä parodia sotilasjohtamisesta! Kaikki tietävät, että hosumalla ei tule hyvää. Juuri tämän vuoksi sotilasjohtamista kritisoidaan! Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Olen säännöllisin väliajoin pyöritellyt tätä lähes 20 vuotta sitten kuulemaani viisautta mielessäni. Hämmästyksekseni olen huomannut, että siinä piilee kuin piileekin totuuden siemen. Sotilaallisessa johtamisessa, erityisesti taistelutilanteissa, on nimittäin sellainen erikoisuus, että pohtiminen ja vatulointi tuottavat ruumiita. Kun vihollista tunkee naamalle, on pakko tehdä jotain. Ja kun se jotain tehdään, se pitää tehdä määrätietoisesti ja ripeästi. Ihan sama, onko ratkaisu paras mahdollinen, kunhan se on toteutettavissa nyt ja heti. Olennaista on säilyttää aloitteellisuus ja pakottaa vihollinen reagoimaan siihen. Viholliselle ei pidä antaa ilmaisia siirtoja.
No, meistä harva on sotilasjohtaja. Yritysmaailmassa on harvoin kyse sekunneista, eikä vatulointi tuota ruumiita kuin enintään kuvainnollisesti. Väitän silti, että “retostellen ojaan” on oikein ymmärrettynä erittäin käyttökelpoinen ohje myös yritysmaailmaan. Olen nimittäin huomannut, että hyvin suuri osa ihmisten kokemasta stressistä johtuu epävarmuudesta: haluaako pomo minun tekevän A:n vai B:n? Kannattaisiko valita palvelu X vai Y? Olisiko strategia 1 toimivampi kuin strategia 2?
Kun päätös on tehty, painetaan kaasu pohjaan ja keskitytään ohjaamiseen. Useimmiten tilanne on rassaava vain niin kauan kuin ihmiset joutuvat jossittelemaan ja miettimään “mitä voisi olla”.
Johtajan olennainen funktio on siis tehdä ratkaisu ja kertoa, mitä tehdään.
Mutta kuten todettua, yritysmaailma ei ole taistelukenttä. Johtajan ei siis tarvitse tehdä lopullista päätöstä sekunneissa. Johtaja voi hyvin todeta, että päätöksentekoon tarvitaan lisätietoa. Vaihtoehtoja on siis tyypillisesti kolme:
- Päätös siitä, että asia X toteutetaan
- Päätös siitä, että asiaa X ei toteuteta
- Päätös siitä, että asiasta X päättämiseen tarvitaan lisätiedot Y ja Z.
Huomaa kuitenkin oleellinen ero: on eri asia tehdä päätös siitä, että tarvitaan lisätietoa, kuin vatvoa asiaa tekemättä minkäänlaista päätöstä. Vatvominen aiheuttaa epävarmuutta, ja se lisää stressiä.
On sitten kyseessä toimisto tai taistelukenttä, päätöksenteko kannattaa aina. Päätöskyvytön vatvominen ei auta ketään.
Viestintä, viestintä, viestintä
Ketään ei varmaan yllätä, jos sanon, että johtaminen on hyvin suurelta osalta viestintää.
Tärkeää on kuitenkin huomata, millainen viestintä korostuu: selkeä ja määrätietoinen. Koronakriisistä opimme, että selkeä viestintä on tärkeää. Taistelukentältä opimme, että ripeä päätöksenteko ja päätöksestä viestiminen on tärkeää. Ja miesselittämisestä opimme, että määrätietoisuus ja selkeys antavat signaalia siitä, että tietää asioita – vaikka ei edes tietäisi.
Viimeisintä lienee syytä tarkentaa. Onhan nimittäin selvää, että pelkkä usko omaan erityisyyteensä ei suinkaan riitä järkevään päätöksentekoon. Enemmänkin se on riski.
Nykyisissä asiantuntijaorganisaatioissa on kuitenkin tyypillistä, että johtaja ei tiedä enempää kuin alaisensa. Enemminkin päinvastoin: olet varmasti kuullut viisauksia kuten “johtajan pitää pyrkiä siihen, että hän on tyhmin henkilö huoneessa” tai “palkkaa aina itseäsi fiksumpia ihmisiä”.
Ei siis ole mitenkään häpeäksi johtajalle tunnustaa, että hän ei tiedä jotain. Tyypillinen bisneskeissi ei ole taistelukenttä. Asioiden selvittäminen ei yleensä ole fataalia. Mutta kun asiat on selvitetty ja johtaja on saanut päätöksentekonsa tueksi tarvittavan määrän faktoja, asiasta kannattaa viestiä selkeästi ja määrätietoisesti – vaikka joku toinen ryhmässä tietäisikin tietyt yksityiskohdat paremmin. Näin ihmisille tulee selväksi, että päätös on tehty, ja nyt ryhdytään toteuttamaan.
Jotta johtaja voisi johtaa, hänen tulee siis viestiä selkeästi. Selkeä viestintä on se, mistä johtaja tunnetaan.