Viimeaikainen perussuomalaisen eduskunta-avustaja Helena Erosen verbaalinen harhalaukaus on taas herättänyt henkiin taannoin kiivaana velloneen vihapuhekeskustelun. Sen seurauksena verkkokeskustelu on alkanut saada koomisia piirteitä. Huvittavinta on kenties lukea valtakunnanlehdestä siitä, että Erosen ajatussammakosta on jo tehty tutkintapyyntökin.
Tähänkö on siis tultu: ihmiset eivät kykene ajattelemaan ja keskustelemaan edes siinä määrin, että heti kun joku sanoo jotain kurjasti, pitää soittaa poliisille. Ymmärrän kyllä, ettei Erosen satiirista kärjistämistä voida pitää kovin onnistuneena retorisena kikkana – vaikutus ei ainakaan ole kaiketi ollut aivan toivotunlainen. Mutta että poliisi pitäisi saada paikalle? Oikeasti.
Sarjakuvataiteilija Pertti Jarla kirjoitti taannoin Suomen kuvalehdessä oivaltavasti tästä uusilmiöstä. Toki asian laita on niin, ettei kansanryhmää vastaan saa kiihottaa. Jos joku kirjoittaa nettifoorumissa, että mennään hei kolkkaamaan nuo naapurikylän hyypiöt, on asiaan syytäkin puuttua. Mutta jos kömpelö retoriikka panssarivaunuineen tai hihamerkkeineen kalahtaa omana nilkkaan, ollaan vielä kaukana rikollisesta toiminnasta. Ihmisillä on, ihan oikeasti, oikeus sanoa myös tyhmiä asioita. Verbaalisen toheloinnin selvittämiseksi taas tarvitaan tasokasta keskustelua – ei mustaa maijaa.
Tästä syystä olisikin tärkeää, että meille alettaisiin opettaa retoriikkaa ja argumentaatiota jo ala-asteella. Ehkä osaisimme silloin reagoida kielelliseen temppuiluun käyttämällä itse kieltä taiten. Toisaalta, jos nykymeno jatkuu, voi meillä pian olla Pasilassa poliisikopla, joka ratsaa Aristoteleella, Cicerolla ja Quintilianuksella aseistettuna blogeja ja nettifoorumeita. Omassa päässä ajatteluhan on loppujen lopuksi aika työlästä. Jos nettinaapuri metelöi, soitetaan kielipoliisi.