Tuulen viemää -elokuvaa pidetään virheellisesti rakkaustarinana ja sen päähenkilöä, Scarlett O’Haraa, pinnallisena ja itsekkäänä heitukkana. Todellisuudessa kirja ja siitä tehty elokuva kertovat Yhdysvaltain sisällissodan vaikutuksesta siviileihin ja sinnikkään Scarlettin kamppailusta puutteen keskellä. Rakkaustarina on vain yksi taustajuoni massiivisessa teoksessa.
Jos et ole lukenut kirjaa tai katsonut elokuvaa, suosittelen korjaamaan asian pikaisesti. Päähenkilö Scarlettilta voi nimittäin saada arvokasta oppia, jolle on käyttöä näinä suurten muutosten aikoina. Olen itse ammentanut elämäni vastoinkäymisissä voimaa ja resilienssiä Scarlettilta jo vuodesta -85.
Tässäpä jakoon neljä Scarlettilta kopioimaani ja hyväksi havaitsemaani toimintamallia äkillisiin ja mahdollisesti järkyttäviin muutos- ja kriisitilanteisiin sekä niistä selviämiseen.
1. Itke äidille (tai jollekin)
Kun tulee kova paikka ja tuntuu, ettet voi enää pidätellä itkua, hakeudu seuraan, jossa voit antaa kyynelten ja rään valua estoitta. Scarlett osaa hakea lohtua itkemällä äidille ja äidin kuoltua isälle, Ashley Wilkesille ja Rhett Butlerille.
Me kaikki kaipaamme joskus silitystä ja lohtua. Jos sinulla ei ole ketään kenelle itkeä, voit lohduttaa itse itseäsi. Vollota sielusi kyllyydestä, mutta muista silloin myös halata ja silittää itseäsi. Kehomme ei tee eroa sen välillä, kuka meitä koskettaa. Silittäminen rauhoittaa ja lisää endorfiinien ja oksitosiinin eritystä. Kunnon puhdistavan itkun jälkeen voi taas alkaa ajatella asioita rauhallisemmin.
2. Älä tee mitään paniikissa
Vastoinkäymisten iskiessä päin näköä ja etenkin tilanteessa, jossa tulee liikaa asioita käsiteltäväksi kerralla ja paniikki alkaa nousta pintaan, Scarlett pysäyttää itsensä ja sanoo ääneen: “I´ll think about it tomorrow”, eli ”Ajattelen asiaa huomenna.”
Sen jälkeen hän antaa itsensä vajota itsesääliin, märsää ja heittelee tuhkaa päälleen — ja kohoaa seuraavana päivänä uudestisyntyneenä kuin feenikslintu.
Yhden itsesäälipäivän jälkeen olo on puhdistunut ja energisoitunut, ja on helppo lähteä ratkomaan haasteita yksi kerrallaan. Näin myös vältetään turhat paniikissa tehdyt virheratkaisut.
3. Sisuunnu, tee päätös ja ryhdy toimeen
“As god is my witness, I’ll never be hungry again!”
Ehkä kuuluisin elokuvalainaus ikinä kohtauksesta, jossa Scarlett on menettänyt lähes kaiken. Hän on selvinnyt vaivoin hengissä hevoskärryllä Atlantasta kotiinsa Taraan läpi sisällissodan ja matkalla vaanivien rikollisjoukkojen. Perillä Scarlett löytää isänsä järkensä menettäneenä ja äitinsä kuolleena – ja vieläpä havaitsee, että ruokaa ei ole, sillä sotilaat ovat ryöstäneet kaiken. Scarlett laahustaa pellolle, nyhtää maasta juureksen ja puraisee sitä. Mutta hänen nälkiintynyt vatsalaukkunsa ei kestä raakaa juuresta vaan kouristelee. Scarlett vajoaa maahan, itkee hillittömästi aikansa, kunnes nousee ylös määrätietoisesti, ottaa nyrkkiinsä multaa, nostaa nyrkin ilmaan ja vannoo, ettei ikinä enää aio nähdä nälkää.
Tässäkin menetelmässä annetaan ensin itselle lupa itkeä ja hajota hieman. Mutta maahan ei jäädä pitkäksi aikaa makaamaan eikä menneitä märehtimään, vaan sieltä noustaan ylös ja suunnataan katse eteenpäin. Myöhemmin, kun ollaan selvillä vesillä, on aika käsitellä surua ja mennä vaikka terapiaan, mutta kriisin keskellä on pidettävä pää kylmänä.
4. Kartoita mahdollisuudet ja hae apua
Kun Scarlett punnitsee vaihtoehtojaan, hän joutuu toteamaan tarvitsevansa apua Rhett Butlerilta. Scarlett ymmärtää, että raha menee rahan luo, ja päättää, että ”fake it till you make it” -asenne toimii paremmin kuin kerjääminen. Hän repii samettiverhot ikkunasta ja pyytää lapsuuden hoitajaansa Mammya tekemään niistä hänelle hienon koltun. Se ja sulkahattu päällään hän astelee sellissä istuvan Rhettin luo ja esittää menestyvää naista.
Rhett kuitenkin huomaa känsät Scarlettin käsissä ja ymmärtää tämän raataneen kuin pelto-orja. Eikä Rhett voi muutenkaan auttaa, sillä hänen varansa on jäädytetty.
Scarlett raivostuu, astelee ulos sellistä ja törmää matkalla Mr. Kennedyyn, siskonsa kihlattuun. Mr. Kennedy esittelee Scarlettille uutta kauppaansa ja kertoo, että kauppa tuottaa jo siinä määrin, että hän voi kohta viedä vihille Scarletin siskon, Sue Ellenin.
Scarlett miettii hetken ja tekee päätöksen: itsekäs ja heikko Sue Ellen ei pitäisi huolta perheestään vaan muuttaisi Kennedyn luo Atlantaan. Niinpä Scarlett väittää, että Sue Ellen on jo valinnut toisen miehen, ja menee itse naimisiin Kennedyn kanssa.
Scarlettin avunhankkimismenetelmät eivät ehkä kestä eettistä tarkastelua, mutta koska kyseessä on fiktiivinen teos sodasta ja rakkaudesta (eli kaikki on sallittua), voinemme vailla moralisointia todeta, että Scarlett kartoitti tilanteen ja kestämättömässä tilanteessa teki mitä täytyi.
Eikä hän tai hänen perheensä nähnyt nälkää enää ikinä.