Populismilla ja massamedialla on tiivis suhde: personifikaatio, dramaattisuus ja emotionaalisuus leimaavat massamedian viestintää ja populismin logiikkaa.
”Et itkeä saa Argentiina”, on laulu, joka on jäänyt elämään Argentiinan presidentin Juan Peronin ihanaisesta puolisosta Maria Eva Duartesta eli Evitasta. Evitasta on pitkä matka tämän päivän Silvio Berlusconin mediashow’hun, jossa viihdyttäjän ja poliitikon rajat ovat kovin häilyvät, mutta näissä molemmissa on jotain samaa. Populismin ja politainmentin (politics entairment = politainment) suhde on yhä tiiviimpi, politiikka ja viihteellisyys käyvät yhdessä.
Yhteistä on siinä, miten rakennetaan henkilökohtaista kulttia ja viestitään kansalle. Evitasta, joka ei ollut erityisen lahjakas näyttelijä, tuli sittemmin kansakunnan symboli. Evitan kehon kieli, kommunikaatiotapa ja imagonrakentaminen ovat esimerkki siitä, miten populismi luo myyttiä henkilöstä. Evitasta tehtiin ”johtaja”, ”kasvot”, joka nousi edustamaan kansaa.
Myyttiä Evitasta luotiin siten, että hän oli alhaisista oloista, ”kansasta”, descamindo, eli paidaton, josta tuli koko kansan kuvajainen. Evitasta tuli myöhemmin sen ajan ”Celebrity” ja mediatähti. Keskeistä Evitassa oli kyky ottaa yleisönsä, anti-elitistisyys, kansaan identifioituminen, se että hän esitti itsensä yhdenvertaisena yleisön kanssa.
Evita, joka aloitti uransa radioesiintyjänä, jolla oli oma ohjelma, ymmärsi myös hyvin nopeasti sen, mitä yleisö halusi kuulla. Evita vieraili tehtaissa ja kuunteli työläisiä. Evitasta tulikin väline, jolla Juan Peron kommunikoi kansan kanssa, ja se tekee juuri 1940-1950-lukujen peronismin kiinnostavaksi.
Eräs merkillinen myöhemmin Eurooppaan vaikuttava kohtaaminen oli vuonna 1988, kun Front Nationalin Jean-Marie Le Pen vieraili Yhdysvalloissa Billy Grahamin vieraana. Tuolloin hän opiskeli sitä, miten televisioevankelista puhui ja ennen kaikkea näkyi televisiossa.
Katolisen arvomaailman omaavan ja myöhemmin Yhdysvaltoja kritisoineen Le Penin esiintymisiin tuli tämän jälkeen uutta levollisuutta, ja hän ei keskittynyt ainoastaan puhumaan jotakin vastaan (siirtolaiset), vaan jakamaan sielunhoidollista näkemystä, jopa pelastusta. Televisio ja läsnä olevat esiintymiset myös vaikuttivat siihen, että Jean-Marie Le Pen sai läpimurron vuoden 2002 presidentinvaaleissa ja asettui toiselle kierrokselle Jacques Chiracia vastaan.
Evitalla, Berlusconilla ja Le Penillä on paljon yhteistä, he osaavat käyttää tunteita ja luoda draamaa, puhuvat selkeästi ja ottavat agendansa suoraan yleisöltä. ”Et itkeä saa Argentiina” on laulu, jota kannattaa kuunnella paitsi viestinnän ja johtajuuden, myös populismin näkökulmasta.
”mitä rikkauteen tulee ja maineeseen
tahtomattani ne sain
vaikka niitä vain näytinkin janoavan
ne vievät harhaan
eivät mitään anna lupaavat vain
nyt vasta sain tarkoituksen
vastaathan rakkauteeni”