Kokouksen agendalla ei edetä, vaan aika hupenee epäoleellisten sivuseikkojen möyhintään, tai sitten huolella suunniteltu esityksesi jumittaa liian pitkiin kommentointeihin. Yleensä asialla on Lennart tai Lea Lörppö, tuo aavistuksen naapurimaamme geeniperimää omaava neuvottelutilojen vuolaspuheinen äänimaisemoija.
Harkittuun hiljentämiseen on ongelman yleisyyteen nähden yllättävän vähän työkaluja tarjolla.
Hermojesi kiristyessä hengityksesi tihenee ja jalkasi vispaa pöydän alla. Lennart tai Lea tulkitsee kuitenkin levottomuutesi intensiiviseksi kiinnostukseksi esiin nostamaansa teemaa kohtaan.
Työurani alkuvaiheessa markkinatutkijana vedin usein ryhmäkeskusteluja. Sama kaava toistui lähes poikkeuksetta: ryhmässä oli keskimäärin seitsemän henkilöä, joista pari muistutti kirjastonhoitajana työskentelevää seinäkukkasta ja joukossa oli aina yksi Lea tai Lennart. Opin kokeneelta mentorilta ohjaamaan potentiaaliset Lörpöt itseni viereen istumaan, jotta pystyin tarvittaessa minimoimaan katsekontaktin heihin kysyttyäni kysymyksen.
Filosofi Emmanuel Lévinas korostaa äärimmilleen silmiin ja kasvoihin katsomisen suurta merkitystä suhteissa: ”Katsoessamme toisen ihmisen kasvoja olemme välittömästi vastuussa hänestä.” Emme halua katsoa kerjäläistä silmiin. Aikakauslehdet taas myyvät ylivoimaisesti eniten kansikuvilla, joissa on ihmisen kasvot.
Jos vältämme katsomasta huomiokerjäläistä silmiin, hänen intonsa usein laantuu. Katsetta voi siirtää vähitellen pidemmäksi ajaksi muualle ja vain vilkaista Lörppöä. Hänkään ei halua puhua seinille. Yleensä päinvastoin tuijotamme Lörppöjä ollaksemme valmiita jatkamaan, kun hän pitää tauon.
Mutta Lörpön hapenottokyky puhespurtin aikana on niin harjaantunut, että hän kykenee pahimmillaan puhumaan myös hengittäessään sisään. Hän voi myös käyttää tunnesumutinta ja puhua rauhallisen tunteikkaasti katsoen silmiin kuin koiranpentu, niin ettemme vain kehtaa olla kuuntelematta.
Tehokas ja salakavala keino Lörpön vaientamiseen on katseella harhauttaminen. Jos aivan yllättäen käännät katseesi selvästi jonnekin aivan muualle, kuten huoneen ylänurkkaan tai ulos ikkunasta ja toistat tämän vielä hetken kuluttua, hänen keskittymisensä omaan asiaansa harhautuu. Huomaamattaan hän ajattelee: mitähän mielenkiintoista siellä ulkona tapahtuu?
Katseella johtamisen lisäksi tehokas keino saada äänenvaimennin asennettua Lennartin ja Lean puhemoottoriin on tunkea napakka yhteenveto jämäkästi väliin, vaikka keskeyttäen, ja tarvittaessa lupaus palata asiaan. Yhteenveto toimii myös silloin, kun lörppöön ei saa katsekontaktia, esimerkiksi puhelimessa:
Lennart: ”Ja sitten on kyllä hyvin, hyvin huolestuttavaa, miten meillä on vieläkin kesken se viime syksynä aloitettu palveluprosessien määrittelyprojekti, josta jo silloin vuodenvaihteessa piti olla toinen osa valmiina, ja keitä siinäkin oli suunnittelemassa, eikö ollut ne alihankkijan kaverit, jotka taitavat olla muuten juuri vaihtuneet, ei mene heilläkään nyt hyvin, siitähän oli joku uutinen just paikallislehdessä, tää on tätä nykyajan työmoraalia….”
Sinä: ”Kröhöm, haluat siis varmistua, että määrittelyprojekti etenee?”
Lennart: ”No….niin.”
Sinä: ”Hyvä, kiitos. Palaamme siihen. Nyt puhutaan ensi viikon projekteista.”
Ihmiset eivät kykene näkemään keskustelutilanteita objektiivisesti. Kun keskustelu nauhoitetaan ja kunkin käyttämät puheminuutit lasketaan teknisesti yhteen, jokainen osallistuja yleensä arvioi ajankäyttönsä väärin. Hiljainen yliarvioi, Lörppö taas aliarvioi.
Erilaisuus on rikkaus, suorastaan elintärkeää. Joskus vuorovaikutuksessa se vain kärjistyessään kääntyy rikkaudesta rikaksi. Hyväntahtoinen huumori on mitä mainioin keino vähentää etäisyyttä ihmisten välillä, eli lisätä me-henkisyyden kokemusta, joka tasoittaa eroja. Nauru pidentää ikää! Ja lyhentää niitä turhia löpinöitä.