Tilanne, jossa ihminen ei koe mitään uutta, on peiliin katsomisen paikka. Yksikään tilanne ei ole täysin samanlainen kuin aiemmin. Mitä tilanteesta voisi siis oppia?
Ison konsernin yksikkö on kokoontunut päiväksi yhteen keskustellakseen työntekijäkokemuksistaan ja ratkaisuista niiden kehittämiseksi.
Haasteita on tunnistettu, joten niitä keskitytään kuvaamaan yksityiskohtaisemmin ja havainnollisemmin. Seuraavaksi keksitään pienryhmissä ideoita ratkaisuiksi.
Intensiivisen työskentelyn jälkeen ryhmien tuloksia vedetään yhteen ja esitellään konsernijohdolle.
”Tässä ei ole minulle mitään uutta”, johtaja toteaa.
Osallistujat ovat hiljaa. Joku huokaisee.
Olen työskennellyt tutkimusten parissa jo pitkään ja kuullut tuon saman lauseen monesti, kun yritysjohdolle esitellään tutkimustuloksia. Jos heiltä olisi kysytty etukäteen, mitä he uskovat tutkimuksen tulosten osoittavan, he eivät varmasti olisi kyenneet kertomaan niitä.
”Tässä ei ole mitään uutta” ei ole milloinkaan totta.
Lause kertoo kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta nähdä tai asennoitua arvostavasti ainutkertaiseen tilanteeseen.
Juuri tänään, tässä ja nyt on tuotu esiin faktoja, ehkä myös ehdotuksia niiden kehittämiseksi. Jos johtaja aidosti kokee, ettei niissä ole mitään uutta, mitä hän ei näe?
Ihmisten kokemus on aina ainutlaatuinen.
Vähintäänkin tilanne on nyt erilainen kuin aiemmin, samoin ajankohta. Ihmiset ovat todennäköisesti toisia – ainakin he ovat muuttuneet viime näkemästä.
Ja jos asiat ovat todellakin olleet tiedossa jo aiemmin, uutta on se, ettei niille ole tehty mitään. Ihmiset ovat näin ollen käyttäneet arvokasta työaikaansa ja antaneet kehityspanoksensa turhaan.
Olen konsultin roolissa itsekin sanonut tämän lauseen ymmärtämättä sen typeryyttä. Kun asiakas on kuvaillut haastavaa tilannettaan, olen halunnut rauhoittaa häntä ilmaisemalla, että vastaavia haasteita on muuallakin ja minulla on paljon kokemusta niiden parissa työskentelystä. Ei hätää, ratkaisuja löytyy kyllä!
Ilmaisuvalintani on ollut huono, suusta on loikannut retoriikan rupisammakko. Näin tapahtui myös konsernijohtajalle.
Parempia versioita olisivat esimerkiksi:
”Tässä on useita sellaisia teemoja, joita olen kuullut aiemmin. Hienoa, että saamme nyt teiltä lisää näkökulmia ja kehitysideoita niihin.”
”Nämä tulokset vahvistavat aiemmin esiin nousseita haasteita, jotka ovat näin ollen entistäkin tärkeämpiä ratkaista. Voimmeko tarkastella tuloksia yksityiskohtaisemmin ja syventyä tarkemmin kehitysideoihin?”
Tilanne, jossa ihminen ei koe mitään uutta, on peiliin katsomisen paikka. Yksikään tilanne ei ole täysin samanlainen kuin aiemmin. Jokainen rutiininomainenkin tilanne kerryttää oppimispääomaa. Jos näin ei käy, on syytä kehittää omaa haluaan ja kykyään nähdä tarkemmin, ajatella laadukkaammin.
Katsotko ikkunasta aina samaa maisemaa? Säätila ja vuodenaika muuttavat sen jokaisella kerralla erilaiseksi. Näin tapahtuu myös ihmisten kokemuksille.
Seuraavan kerran, kun tokaiset jollekulle: ”taas tätä samaa”, haasta itsesi pysähtymään ja suhtautumaan tilanteeseen vakavasti. Mitä voin tästä oppia?
Yksi konsernin ryhmätöiden ”tässä ei ole mitään uutta” -kehitysehdotuksista oli johdon tapa viestiä.