Arkikäsityksen mukaan aivopesu ja mielenhallinta ovat todellisia ilmiöitä. Jokapäiväisessä kielenkäytössä metaforat, kuten ”ohjelmointi” tai ”hakkerointi”, ovat melko yleisiä. Ne piirtävät kuvan ihmisen mielestä tietokoneena, jonka ohjelmiston jokin pahantahtoinen toimija voi hakkeroida ja kirjoittaa uudelleen.
Aivopesty yksilö on kuin robotti, jonka asenteet ja teot sanelee ulkopuolinen ohjelmointi. Sen sijaan, että hän toimisi rationaalisesti omien arvojensa pohjalta ja muodostaisi oman identiteettinsä, hän toimii nyt muiden kontrollissa ja hänen identiteettinsä on ulkoisesti luotu.
Mutta onko tällaista aivopesua todella olemassa? Pitäisikö puhujan olla huolissaan siitä, että hänkin vahingossa aivopesee yleisönsä?
Aivopesun käsite
Lyhykäisesti aivopesulla tarkoitetaan sitä, että jokin pahantahtoinen toimija korvaa aivopesun kohteena olevan ihmisen uskomukset, asenteet ja identiteetin uusilla, jotka ovat vanhojen asenteiden ja identiteetin vastaisia.
Kirjassaan Brainwashing (2004) neurotieteilijä Kathleen Taylor kartoittaa aivopesun käsitteen historiaa. Aivopesu on kuitenkin kiistanalainen termi, jolla on monia käyttöyhteyksiä.
Alun perin sitä käytettiin kuvaamaan vankien (ja kansalaisten) poliittista “uudelleenkoulutusta”. Aivopesu sanana on peräisin niiltä länsimaisilta sotavangeilta, jotka kiinalaiset kaappasivat Korean sodassa. Heidän kiinalaiset vangitsijansa puhuivat aivopesusta, jossa vangit käännytettiin kommunistiseen ideologiaan.
Myöhemmin ”kommunistisesta aivopesusta” tuli merkittävä uhkakuva Yhdysvalloissa. Näitä pelkoja ruokkivat aivopesun kuvaukset suosituissa elokuvissa, kuten Mantšurian kandidaatti (1962).
Usein aivopesua käytetään “viimeisenä keinona” selittämään ihmisten käyttäytymistä ja asenteita, jotka vaikuttavat hyvin omituisilta ja haitallisilta. Esimerkiksi 1960-luvulla Yhdysvalloissa monet vastakulttuurisen liikkeen nuoret liittyivät erilaisiin uusiin uskonnollisiin liikkeisiin. Heidän evankelikaaliset vanhempansa olivat kauhuissaan ja etsivät selitystä.
Sen sijaan, että he olisivat pitäneet näitä kääntymyksiä uuden sukupolven autonomian ilmentyminä, he väittivät, että pahat kulttijohtajat olivat vallanneet heidän poikiensa ja tyttäriensä mielet. Vaikka heidän lapsensa vakuuttivat vapaaehtoisuuttaan, todellisuudessa heidät oli uudelleenohjelmoitu voimakkailla mielenhallinnan keinoilla. Ilkeät kultit olivat nyt uhka koko yhteiskunnalle.
Aivopesun pitkä historia
Tällaisenaan aivopesu on unelma, joka on jo hyvin vanha. Ihanteena on, että poliittisia vastustajia ei vain rangaista ja vangita, vaan heidät voidaan käännyttää omalle puolelleen.
Aivopesuyrityksiä on ollut kautta historian. Ajatellaan vaikkapa anglikaani Thomas Cranmerin (1489–1556) tapausta. Kun protestanttien onni kääntyi Englannin reformaation kiemuroissa, Cranmer vangittiin ja häntä painostettiin luopumaan protestantismista ja hyväksymään katolilaisuus.
Cranmer joutui käsittelyyn, jonka tunnistamme nykyisin aivopesun yritykseksi: hänet eristettiin, kidutettiin, hänen ei sallittu pitää läheisiinsä yhteyttä, hänen kirjansa hävitettiin ja häntä painostettiin jatkuvasti. Tunnettua on, että Cranmer taipui painostuksen alla ja kirjoitti tunnustuksen, mutta piti lopulta tulisen puheenvuoron protestantisminsa puolesta vielä ennen teloitustaan.
Yhdysvaltalainen psykiatri Robert Jay Lifton kuvaa kirjassaan Thought Reform and the Psychology of Totalism (1961) isä Francis Lucan tapausta, jossa Kiinan viranomaiset vangitsivat Lucan 1950-luvulla. Vaikka Lucan ja Cranmerin tapausten välillä oli kulunut monta vuosisataa, menetelmät eivät olleet juuri muuttuneet: Luca eristettiin, häntä kidutettiin, häneltä riistettiin keinot kommunikoida ulkopuolisten kanssa ja hän joutui toistuvien asenteiden ja uskomusten ristituleen, jonka tehtävänä oli haastaa hänen vanhat näkemyksensä. Luca nähtävästi lopulta omaksui vangitsijoidensa näkemykset ainakin joiltakin osin.
Onko aivopesua olemassa?
Aivopesun käsitteen olemassaolo ei vielä tarkoita sitä, että aivopesua olisi todellisuudessa olemassa. Onko tieteellistä näyttöä siitä, että olisi olemassa jokin tekniikka, jolla ihmisen mieli saadaan ulkopuoliseen kontrolliin riippumatta kohdehenkilöstä itsestään?
Lyhyt vastaus tähän kysymykseen on kielteinen: tällaista tekniikkaa ei näytä olevan olemassa. Ainakaan sen puolesta ei ole löydetty juurikaan näyttöä.
Ensinnäkin niin Yhdysvallat kuin monet muutkin valtiot ovat rahoittaneet salaisia tutkimushankkeita aivopesun tekniikoiden selvittämiseksi. Tulokset ovat kuitenkin jääneet laihoiksi. Esimerkiksi mitään hypnoottista tekniikkaa ei ole löytynyt. Hypnoosin avulla ei ylipäänsä saada ihmisiä toimimaan vastoin heidän tahtoaan.
Toiseksi jos tosiaan olisi olemassa kultteja, jotka kykenisivät aivopesun avulla saamaan uusia käännynnäisiä ja pitämään jäsenensä liikkeessä mukana, on outoa, ettei kulteissa ole paljoakaan jäseniä. Esimerkiksi missään niissä kulteissa, jotka 60- ja 70-luvun Yhdysvalloissa herättivät kauhistusta, ei ollut enempää kuin 10 000 jäsentä. Usein jäseniä oli korkeintaan muutamia satoja.
Jos “kommunistien aivopesu” toimii, miksi emme kaikki ole kommunisteja?
Aivopesua parempi selitys sille, miksi ihmiset toisinaan muuttavat radikaalistikin asenteitaan ja identiteettejään, on monimutkaisempi. Kyseessä on yksilön historian, ominaisuuksien, hänen elämäntilanteensa ja ryhmän tarjoamien asioiden monimutkainen yhteispeli.
Esimerkiksi uskonnollista kääntymystä edeltää usein kriisi, johon uskonnollinen ryhmä antaa vastauksen. Lisäksi on näyttöä sen puolesta, että juuri tietynlaiset persoonallisuustyypit juuri tietyssä iässä ajautuvat jäseniksi korkean kontrollin kultteihin.
Kun ihminen kääntyy ja liittyy korkean kontrollin ryhmään, uudet asenteet ja identiteetti eivät ole valheellisia tai pelkästään ulkopuolelta annettuja. Kultin jäsen ei ole ulkopuolelta ohjailtu robotti. Jos näin olisi, olisivat esimerkiksi monet terroristit pelkkiä robotteja, joilla on valheellinen identiteetti.
Aivopesu ja psykologinen manipulaatio
Samanaikaisesti on kuitenkin selvää, että yksilö voi olla kaikenlaisen psykologisen manipulaation kohteena. Hänen asenteitaan ja tekojaan voidaan joiltakin osin muokata. Hänet voidaan houkutella johonkin ryhmään valheellisin lupauksin, hänen tiedonsaantiaan voidaan kontrolloida ja hänen tunne-elämänsä puutteita voidaan käyttää häntä vastaan. Lisäksi tiedämme, että ihmisen moraalinen käyttäytyminen riippuu yllättävällä tavalla ympäristön vaikutuksesta.
Olen aiemmissa kirjoituksissani selvitellyt erilaisia psykologisen manipulaation muotoja: Miellyttävillä tunteilla manipulointi, Paskapuheesta päänsotkemiseen: miten meitä manipuloidaan ja Milloin vaikuttaminen muuttuu manipulaatioksi?
Jos tällaisen “aivopesun” puolesta on tieteellistä näyttöä, vetoaa se juuri sosiaalipsykologian tutkimustuloksiin, kuten Philip Zimbardon vankilakokeeseen ja Stanley Milgramin auktoriteettiuskollisuutta mittaaviin kokeisiin. Näissä kokeissa käy ilmi, kuinka sosiaaliset roolit ohjaavat merkittävällä tavalla ihmisten toimintaa.
On kuitenkin tärkeää huomata, etteivät nämä kokeet tue arkikäsitystä aivopesusta. Kun ihminen on sosiaalisen painostuksen tai manipulaation kohteena, hänen asenteensa ja identiteettinsä eivät maagisesti muutu toiseksi. Hänet voidaan toisinaan manipuloida toimimaan hänen omia arvojaan vastaan, mutta esimerkiksi Milgramin ja Zimbardon kokeissa oli monia, jotka kieltäytyivät osallistumasta.
Näyttää siis siltä, ettei mitään ihmisen mielen hakkerointia tai ulkopuolista ohjelmointia ole olemassa. Ei ole mitään hypnoottista tekniikkaa, joka mahdollistaa mielenhallinnan. Ihminen voi kyllä helpostikin tulla huijatuksi ja häntä voidaan painostaa. Mutta hänen asenteitaan ja identiteettiään on hyvin vaikea ottaa ulkopuoliseen ohjaukseen.
Sen sijaan on kyllä olemassa suuri joukko erilaisia manipulaation keinoja, joilla ihmisten asenteisiin ja identiteetteihin voidaan vaikuttaa. Jotkut manipulaation keinot, kuten painostus, huijaus ja päätöksenteon horjuttaminen, ovat kuitenkin henkistä väkivaltaa ja niiden käyttäminen on väärin.