Tasavallan presidentti Alexander Stubb aloitti uudenvuoden puheensa ilmaisulla “rakkaat suomalaiset”. Tämä on poikkeuksellista, koska tavallisesti presidentit ovat aloittaneet puheensa “kansalaiset, medborgare”.
“Rakkaat kansalaiset” on tietenkin emotionaalisesti latautuneempi ilmaisu. Presidentti ilmaisee näin henkilökohtaisia tunteita muita suomalaisia kohtaan.
Herää kuitenkin kysymys siitä, mitä tällaisella kuulijoiden hyväntahtoisuuden kosiskelulla positiivisia tunteita ilmaisemalla oikein yritetään saada aikaan. Aloin miettiä positiivisten tunteiden roolia siinä, miten erilaiset manipulaation keinot oikein toimivat.
Negatiivisilla tunteilla manipulointi
On helppo tunnustaa se tosiseikka, että kun ihmiset saadaan tunteiden valtaan, heitä on kätevä manipuloida. Tässä yhteydessä puhutaan kuitenkin usein lähinnä aktivoivista ja epämiellyttävistä tunteista, kuten vihasta, suuttumuksesta ja katkeruudesta.
Kun ihmiset ovat huolissaan esimerkiksi vihapuheesta, huoli syntyy siitä, että jotakin vähemmistöä kohtaan suunnattu epämiellyttävillä tunteilla latautunut puhe edesauttaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Kun ihmiset saadaan katkeriksi ja vihaisiksi jostakin heitä kohtaan tapahtuneesta (väitetystä) vääryydestä tai epäoikeudenmukaisuudesta, heidät on helppo saada liikkeelle. Puhuja voi pyrkiä sytyttämään liekkiin kuulijan vihan ja suuttumuksen, jotka hän sitten ohjaa jotakin henkilöä tai asiaa kohtaan.
Tässä katsannossa jää kuitenkin vähemmälle huomiolle se, että manipuloiva puhe voi käyttää hyödykseen myös miellyttäviä, ei pelkästään epämiellyttäviä tunteita. Myös ilolla ja hyvällä mielialalla voidaan manipuloida ihmisiä.
Tunteista
Ensin pari sanaa tunteista.
Kun puhun tunteista, tarkoitan meille kaikille tuttuja ilmiötä, kuten pelkoa, vihaa, iloa ja surua. Tunteet koostuvat oikeastaan kolmesta eri palasesta.
Ensimmäisenä on tunteen “fiilis”. Tunteet tuntuvat joltakin. Tätä fiilistä voidaan kuvata kahdella eri akselilla: aktivoiva-passivoiva ja miellyttävä-epämiellyttävä. Esimerkiksi suru on passivoiva ja epämiellyttävä tunne, viha taas aktivoiva ja epämiellyttävä.
Toinen tunteen osa on sen sisältö tai kohde. Surun kohteena on jonkin rakkaan tai arvokkaan asian poismeno. Pelon kohteena on taas jonkin asian vaarallisuus tai uhkaavuus.
Kolmas tunteen osa on toimintasuositus. Pelko suosittaa välttämään pelon kohdetta. Ilo puolestaan liikuttaa ihmistä ilon kohdetta kohti. Tunteet ikään kuin työntävät ihmistä niiden kohdetta kohti tai siitä poispäin.
Koska tunteet liikuttavat ihmisiä ja toisinaan tunnekuohu myös haittaa järkevää päätöksentekoa, ei ole ihme, että tunteisiin vaikuttamalla voidaan vaikuttaa tehokkaasti ihmisen toimintaan ja hänen uskomuksiinsa.
Manipulaatiosta
Sitten kysymys manipulaatiosta ja sen hyväksyttävyydestä.
Olen edellisissä kirjoituksissani lyhyesti avannut manipuloivan puheen ideaa:
- Mitä manipulaatio on ja miten vältän sitä?
- Milloin vaikuttaminen muuttuu manipulaatioksi?
- Paskapuheesta päänsotkemiseen: miten meitä manipuloidaan
Yleisesti ottaen manipulaatio sijoittuu johonkin pakottamisen ja vaikuttamisen välimaastoon. Manipulaation erottaa vaikuttamisesta esimerkiksi se, että siinä pyritään ohittamaan kohteena olevan henkilön järkevä päätöksenteko.
Kun vaikutan ihmisiin puhumalla, esitän heille perusteita, miksi heidän kannattaisi uskoa ja toimia tietyllä tavalla. Vaikuttamiseen usein liittyy myös erilaisten positiivisten mielikuvien luominen ja ylläpito.
Vaikuttaminen lähenee manipulaatiota siinä vaiheessa, kun pyrin ohittamaan tai jopa horjuttamaan kuulijan päätöksenteon mekanismeja. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että pyrin vaikuttamaan kuulijaan tavalla, jota hän ei itse huomaa. Näin ikään kuin ohitan kuulijan päätöksenteon.
Voin myös pyrkiä herättämään kuulijassa vahvoja tunteita, jotka peittävät alleen kuulijan päätöksenteon mekanismit. Manipulatiiviseksi puheeksi voidaan lukea myös puhe, joka esittää tietoisesti valheellisesti tai petollisesti asiat kuulijalle.
Manipulaation tekee moraalisesti vääräksi se, että siinä puhuja pyrkii käyttämään kuulijan uskomusten ja toiminnan muokkaamiseksi keinoja, joita hän ei hyväksyisi, jos niitä kohdistettaisiin häneen itseensä. Näin manipuloiva puhuja asettuu ikään kuin kuulijoidensa yläpuolelle asemaan, jossa hän kontrolloi kuulijaa tämän sitä huomaamatta.
Miellyttävien tunteiden avulla manipuloimisesta
Retoriikassa tunnustetaan yleisesti, että ihmisiin on mahdollista vaikuttaa tehokkaasti vetoamalla heidän tunteisiinsa. Puhuja pyrkii herättämään kuulijassa positiivisia tunteita puhujaa ja hänen asiaansa kohtaan sekä negatiivisia tunteita puhujan vastustajia ja heidän asiaansa kohtaan.
Manipuloidessaan kuulijaa miellyttävien tunteiden avulla puhuja pyrkii usein esittämään itsensä tai sanomansa noiden miellyttävien tunteiden lähteenä.
Kulttijohtaja pyrkii ensin saamaan kuulijoissaan aikaan mahdollisimman paljon miellyttäviä ja aktivoivia tunteita, kuten iloa. Sitten hän esittää itsensä ja asiansa näiden tunteiden ainoana oikeana lähteenä saadakseen osakseen kuulijansa hyväntahtoisuuden.
Kun kulttijohtajan asema on kuulijan mielessä turvattu ainoana miellyttävien tunteiden lähteenä, hän voi aloittaa vaatimusten ja älyttömien väitteiden esittämisen.
Miellyttävillä tunteilla voidaan myös saada ihmiset liikkeelle tekemään julmuuksia.
Kun tarkastelemme ihmiskunnan historiaa, löydämme monia hirmutekoja, jotka on tehty pikemminkin rakkaudesta kuin vihasta käsin. Miekkalähetystä on tehty rakkaudesta: on parempi, että sen kohteena olevat ihmiset kuolevat ja pääsevät taivaaseen, kuin elävät mutta joutuvat lopulta helvettiin.
Rakkaudesta jotakin yhtä yhteiskuntaluokkaa tai ihmisryhmää kohtaan voidaan toimia tavalla, joka on julmaa tätä luokkaa tai ryhmää kohtaan. Yksi valtio voi hyökätä toiseen valtioon ja perustella tätä sillä, että tämän toisen valtion asukkaat ovat onnellisempia, kun kuuluvat tähän hyökkäävään valtioon.
Mitä voin tehdä?
Puhujana on syytä kysyä itseltään: kun pyrin synnyttämään kuulijassani miellyttäviä tunteita, kuten iloa, rauhaa ja turvallisuuden tunnetta, niin mihin oikein tähtään tällä?
Yritänkö saada kuulijan puolelleni valheellisella tai petollisella tavalla? Yritänkö esittää itseni ja asiani tuon ilon ja turvallisuuden ainoana lähteenä?
Jos taas pyrin synnyttämään kuulijassa miellyttäviä tunteita joitakin muita ihmisiä kohtaan, mihin oikein pyrin tällä? Yritänkö saada kuulijani toimimaan tavalla, joka on “kovaa rakkautta”, eli toimimaan jotakuta kohtaan tätä vahingoittavalla tavalla tämän ihmisen (väitetyksi) hyödyksi?
Kuulijan taas kannattaa olla varovainen aina, kun puhuja pyrkii herättämään hänessä vahvoja miellyttäviä tunteita. Onko puhujalla nyt puhtaat jauhot pussissaan?