Tarkoitus pyhittää keinot, koska minä olen viisas ja muut ovat tyhmiä

Aivomme pyrkivät perustelemaan pois hölmöt tekemisemme. Asiat itsellemme edullisiksi kääntäviä ajatusmalleja on monia. Niitä voi kuitenkin myös korjata.

Me jokainen vedämme kotiinpäin.

Nyt en tarkoita kavalluksia tai huijauksia, vaan puhun ajatteluharhoista, joissa aivomme ovat erityisen taitavat.  Aivomme on rakennettu suojaamaan meitä ja minuuttamme. Niinpä aivot ovat nokkelia keksimään perusteluita huonolle käytöksellemme, löytämään argumentteja mille tahansa mielipiteellemme ja kehittämään selityksiä huonoille tavoillemme. Ihminen on sellainen otus, joka kykenee perustelemaan itselleen jopa tekemänsä rikokset, saati sitten pienemmät mokat ja virhepäätelmät.

Aloitan ikävällä tavalla eli kertomalla neljä ajatusmallia, jonka vuoksi me kaikki olemme vähän tyhmiä. Tämä alku on kurjaa luettavaa, mutta onneksi loppupuolella saamme hieman valoa pimeyteen.

1. Tarkoitus pyhittää keinot

Ensinnäkin aivojemme kotiinpäin vetämisen taito näkyy siinä, että tarkoitus pyhittää keinot. Näemme herkästi oman toimintamme “oikeana” ja puhtaana, kun taas toinen osapuoli on jollain tapaa likainen, typerä, harhautettu tai ilkeä.

Tällainen ajattelu johtaa siihen, että sallimme itsellemme hieman arveluttavatkin toimintatavat päästäksemme tähän hyveelliseen päämäärään. Niinpä ihminen “vahingossa kaataa” poliittisen vastustajan esitetelineen, ja pahimmillaan jotkut ihmiset kokevat oikeudekseen jopa lyödä poliittista vastustajaa.

Tämä ilmiö ei tietenkään rajoitu vain politiikkaan. Yhtä hyvin jääkiekkoseura Nyssekissojen kannattaja saattaa salaa töhriä jääkiekkoseura Nääskirveiden bussin, tai Nääskirveiden kannattaja mukiloi Nyssekissojen kannattajan ottelun jälkeen baarissa.

2. Moraalin kellokortti

Toinen aivojemme tekniikka on moral self-licensing, jonka suomennan moraalin kellokortiksi. Tämä tapahtuu tekojen kohdalla: kun ihminen on hyveellinen eli kerää tuntisaldoa asiassa X, hän herkästi katsoo olevansa oikeutettu oikomaan mutkia eli käyttämään tuntisaldoa asiassa Y.  Tämän psykologit Anna C. Merritt, Daniel A. Effron ja Benoît Monin havaitsivat tutkimuksessaan jo vuonna 2010: hyveellisyys antaa meille moraalisen mahdollisuuden tehdä pahoja tekoja. 

Niinpä tutkimuksen mukaan jos esimerkiksi kierrätämme jätteet ja ostamme luontoystävällistä ruokaa, saatamme hieman korjailla matkalaskuja meille edullisempaan suuntaan. Jos vaikkapa teemme hyväntekeväisyyttä ja käytämme aikaamme nuorisojärjestöön, saatamme parkkeerata väärin perustein invapaikalle tai anoa tukia, joita emme ansaitse.

3. Muiden mokat huomaa helposti

Kolmas keinomme on klassikko: näemme rikan toisen silmässä, mutta emme malkaa omassamme. Niinpä ihminen paheksuu muita, kun nämä riitelevät ja solvaavat toisiaan netissä, mutta hän saattaa itse tehdä täysin samaa.

Tämä ilmiö on inhimillinen ja ikivanha, joten ei ole ihme, että malkaan viittaava sanonta on mainittu jo Uudessa testamentissa; malka tarkoittaa puuparrua, jota käytetään katto- ja siltarakenteissa. 

4. Ei niin kuin minä teen, vaan…

Neljäs aivojemme ovela metodi on tietenkin tekopyhyys ja kaksinaismoraali (double standard). Niinpä ihminen saattaa puhua yhtä mutta tehdä toista. Tämä on kesäteatterien ja uutisotsikoiden vakiotavaraa: ihminen toimimassa vastoin omia ohjeitaan ja periaatteitaan. Raittiussaarnaaja humalassa. Poliisi näpistämässä. Kunnanjohtaja kavaltamassa.

Koronan aikaan näitä esimerkkejä on ollut vaikka kuinka. Ruotsin pääministerin Stefan Löfvenin jouluruuhkaostokset koronan aikaan, vaikka hän oli kehottanut välttämään ruuhkia jouluostoksilla. HUSin johtajan reissu Lappiin, vaikka HUS oli kehottanut välttämään Lapin-reissuja koronariskin vuoksi. Ruotsin valmiusviraston johtajan Kanarian-matka, vaikka hän oli juuri ollut mukana tiedotustilaisuudessa, jossa kehotettiin välttämään matkustamista koronan aikaan.

Mitä ihmettä tälle kaikelle sitten voi tehdä?

Muutetaanpa pimeyttä edes hieman valoisammaksi. Meillä nimittäin on onneksi kaikki keinot parantaa ajatteluamme ja tiedostaa omat pienet virhepäätelmämme. Se vaatii hieman vaivaa, mutta analyyttinen mielemme kykenee kyllä ylittämään tunteidemme tuottaman ensireaktion. 

Oleellisinta on ensin tunnistaa omat pimeät kohtansa ja omien ajattelumalliensa riskit. (Isoin riski on ajatella, että “minulla ei ole pimeitä kohtia” tai “nuo virheelliset ajattelumallit ovat muiden ongelma, eivät minun”.

Meidän pitäisi jatkuvasti reflektoida omaa ajatteluamme. Miksi ajattelen niin kuin ajattelen? Miksi nuo muut ajattelevat siten kuin ajattelevat? Mitä yhteistä voisimme löytää? Mistä olemme samaa mieltä? Mitä tuo ihminen yrittää sanoa? Tulkitsenko häntä suopeasti vai tahallisesti väärin? Olenko samaa mieltä kaikesta kuin oma viiteryhmäni, vai osaanko tehdä irtiottoja? Mitkä asiat ovat minulle sallittuja, kun pyrin päämäärääni?

Kaikkein isoin kysymys on kuitenkin tämä: Muodostanko mielipiteeni voimakkaan tunteen kuten vihan, pelon tai ahdistuksen vallassa? Tunne on toki aina totta, mutta se ei aina ole oikeassa, eivätkä muut välttämättä jaa samaa tunnetta. Olisinko samaa mieltä rauhoittuneena ja analyyttisesti asiaa pohtien?

Moraali on puheen pohja

Kaikki hyvä puhe lähtee moraalista ja tunnetaidoista. Jos moraali ei kanna eivätkä tunnetaidot ole kohdillaan, ihminen vetoaa vain omiin kannattajiinsa. Sen sijaan jos ihminen osaa reflektoida omia tunteitaan ja moraalista toimintaansa, hänen viestinsä vetoaa myös ulkopuolisiin, koska silloin puhuja osaa ottaa huomioon muut näkemykset.

Retoriikassa tärkeitä ydinarvoja ovat rehellisyys, loogisuus ja puhdasmielisyys tai hyveellisyys. Tavoitteena on siis puhua totta, puhua loogisesti ja puhua hyvää tarkoittaen. Nämä vaikeat päämäärät vääristyvät, jos emme tiedosta omien tunteidemme ja ajattelumalliemme merkitystä omaan puheeseemme.

Ilmoittaudu Retoriikan kesäkouluun


Katleena Kortesuo

Olen Retoriikan kesäkoulun apulaisrehtori, joka kykenee korvaamaan unohtamansa spiikit varsin sulavasti ja lähes huomaamattomasti. Ammatikseni teen kriisiviestintää, pidän puheenvuoroja ja rustaan tietokirjoja. Muuna aikana olen partiolainen, viikinkimiekkailija, pakohuoneaddikti ja keskiaikaharrastaja. Oma blogini on osoitteessa www.eioototta.fi.

Kommentoi Ohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä. Kommentoijilta vaaditaan sähköpostiosoite.