Taitava vapaa puhuminen on aina ollut arvostettua. Harva pystyy siihen spontaanisti ja siksi vapaakin puhe kannattaa suunnitella ja harjoitella.
Yritysjohtajilla vapaan puhumisen tilaisuuksia on jatkuvasti jo siitäkin syystä, että on osattava kertoa tahtonsa ja suuntansa ainakin henkilöstölle, mikäli aikoo onnistua johtamisessaan. Kulunutta mutta totta; johtaminen on viestintää.
Tärkeimmät puheet tylsästi paperista ja pöntöstä
Sitten on joitakin tilaisuuksia, joissa kokeneetkin johtajat ovat näihin päiviin asti tukeutuneet tekstiin ja paperiin. Sellainen on ollut erityisesti pörssiyhtiöiden yhtiökokous – tilaisuus, jossa puhutaan suoraan omistajille.
Useimmiten yhtiökokouspuheet luetaan (siis ei pidetä!) puhujapöntöstä ja ovat tylsiä. Sisältökin saattaa edelleen olla pelkästään kaikille osallistujille jo tutun tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen esittelyä. Rohkenen arvella, että osakkeenomistajat eivät tule kokouksiin kuulemaan jo tuntemiaan asioita, vaan odottavat kuulevansa toimitusjohtajalta jotakin, mikä inspiroi, osoittaa yrityksen tulevien vuosien suunnan ja vakuuttaa heidät jatkamaan (tai luopumaan) osakkeenomistajina. Sisälukuna hoidettu puhe ei silloin toimi.
Toinen hyvin harjoiteltujen puheenvuorojen paikka yritysjohtajan elämässä ovat pääomamarkkinapäivät, joiden yleisöä ovat ammattisijoittajat ja analyytikot. He ovat vaativaa yleisöä, koska he perehtyvät työkseen toimialoihin, markkinoihin ja yhtiöihin. Heillä on käytössään kaikki alaa koskevat tietokannat ja he ovat kuunnelleet myös kilpailijoiden pääomamarkkinapäivien esityksiä ja keskustelleet kilpailijoiden johdon kanssa niiden toiminnasta ja strategioista. Nämä ihmiset määräävät hyvin pitkälle pörssiyrityksen arvon, joten heidät pitää pystyä hurmaamaan vahvalla asiantuntemuksella, faktoilla ja näkemyksellisyydellä – ja vakuuttavalla esiintymisellä. Tilanne on yritysjohdolle vaativa.
Vapaalla puheella voi erottautua
Olen urani aikana kirjoittanut tai ollut mukana kirjoittamassa pariakymmentä toimitusjohtajan yhtiökokouspuhetta. Viimeisimmät niistä on tehty vapaasti pidettäviksi, mikä on osoittautunut menestykseksi. Taustalla on aina ollut toimitusjohtajan kanssa käyty pohdinta pääsisällöistä ja lukuisia muokkauskierroksia, joten ei voida varsinaisesti puhua spontaaneista puheista. Sellaisia niiden ei ole tarkoituskaan olla.
Puheenkirjoittajien rooli on ollut miettiä teemoille hyvä ja looginen rakenne ja siirtymät. Lisäksi olemme yrittäneet nähdä vaivaa, että keksimme sisältöön konkretisointeja, joilla vaikeasti ymmärrettävän asian saa helpommin hahmotettavaan muotoon. Tämä on oikeasti tärkeää.
Kun perusta on valmis, mietitään puheen viestejä tukevaa kuvitusta. Tämän vuoden keväällä käytimme led-näyttöä, jonka leveys oli 21 metriä ja korkeus neljä metriä! Kuvitus oli videoita, valokuvia ja rakentuvia grafiikoita. Kuvitukseen kannattaa käyttää aikaa ja hyödyntää nykyaikaisen esitystekniikan mahdollisuudet. Mutta on myös muistettava, ettei ammu yli. Selkeys ennen kaikkea.
Harjoittelu parantaa lavakarismaa
Runsaasti eri yritysten yhtiökokouksissa käyvä sijoittaja ja sijoitusblogisti Kim Lindström kirjoitti vuoden 2017 yhtiökokousruljanssin jälkeen yhteenvedossaan, että Nesteen toimitusjohtaja Matti Lievosen lavakarisma oli kevään parasta. Vuonna 2018 Lievonen onnistui mielestäni vieläkin paremmin. Asiantuntijuus, aitous ja rohkeus välittyivät erinomaisesti.
Lievonen puhui ja liikkui lavalla vapaasti ja oli hyvin uskottava viesteissään – kuin Steve Jobs aikoinaan tuotelanseerauksissaan. Miksi? Olennaisinta on, että Matti Lievonen tuntee sanottavansa hyvin ja harjoittelee puheen esittämistä. Näin hän saattaa keskittyä itse tilanteeseen ja siihen, että pystyy luomaan yhteyden paikalla oleviin osakkeenomistajiin. Tukenaan hänellä on lavan etureunassa monitoreita, joista näkyy yleisön näkymä, puheen avainsanat ja seuraava kuvituskuva.
Tämän vuoden yhtiökokouspuhe oli Lievosen toimitusjohtajakauden viimeinen. Siihen liittyen puheen kantava teema oli lainattu Patek Philippe -kellojen mainoksesta: “You never actually own a Patek Philippe. You merely look after it for the next generation”. Se toimi!
Vapaa puhuminen on niin hauskaa että en ole käyttänyt paperia enään ainakaan 15 vuoteen.
Mikäli oman asiansa tosiaan tuntee niin tämä on itseasiassa siis kivaa koska voi samalla tehdä interaktioita yleisön kanssa ja muuttaa puhetta riippuen kohdeyleisöstä. Puhumattakaan että paperista luetut kavennukset kuten vitsit ovat yleensä piileviä. Ja katsekontakti – miten teet sen kun tavaat paperista sanoja?