”Hei kuuultaaaa?” Intonaatio nousee, sitten se laskee. Mystisesti hellittelynimi alkaa kuulostaa kysymykseltä. Nuotista tietää, että nyt sohvan uumenista tulee pyyntö palveluksesta. ”Toisitko mulle villasukat eteisen korista, oisitko niin ihana?”
Valtaosa meistä on joskus kuullut tällaisen lauseen (todennäköisesti äidiltään) ja useimmat meistä ovat myös sortuneet tällaisen lauseen käyttöön (todennäköisesti puolisolleen). Se on pahamaineisen palautemallin eli hampurilaisen sisarolento, sillä sen rakenne on sama.
Hampurilaispyyntö aloitetaan pehmeällä, kehuvalla tai hellittelevällä sanalla. Keskelle pudotetaan pyyntö. Loppuun laitetaan joko toinen kehu tai kaupankäynti. Jos teet tämän, olet mielestäni ihana.
Tämä ei ole vain kotisohvien ilmiö
Onko tullut aloitettua pyyntö kollegalle sanoin ”hei kun sä olet tuollainen XYZ-guru/mestari”? Tuleeko joskus tervehdittyä sähköpostissa vastaanottajaa sanoin ”hei superkollega / tähtipelaaja / myyntitykki / koodarivelho”? Muuttuuko aloitus sitä pehmeämmäksi, mitä isompaa asiaa täytyy pyytää?
Voitelun ja pehmittelyn jälkeen tulee itse pyyntö eli se, mitä lähettäjä toivoo vastaanottajan tekevän. Sen jälkeen satelee yleensä lisää kehuja, selityksiä ja mahdollisesti kaupankäyntiä. Joskus pyytäjä myös alentaa itseään toista nostaakseen. Eli esimerkiksi tällaisia lauseita:
- Sulla menee tähän taatusti todella paljon vähemmän aikaa kuin minulla, kun olen näiden asioiden kanssa ihan käsi.
- Sä olet ennenkin tehnyt nämä älyttömän laadukkaasti ja nopeasti.
- Minä en ikinä saisi niin nerokasta ratkaisua aikaiseksi kuin sinä.
- Kukaan muu ei osaa kirjoittaa tätä niin hyvin kuin sinä.
- Tämä näyttäisi todella hyvältä johtoryhmän silmissä.
- Muistan ottaa tämän huomioon palkkaneuvotteluissa.
Nyt saatat raapia kuuppaa ja miettiä, että entä sitten. Nuohan voivat olla tottakin. Joku voi olla ihan mieletön koodarivelho ja osata asiansa niin hyvin, että kukaan muu ei osaa kirjoittaa yhtä nerokasta ratkaisua kuin hän. Onko siinä jotain pahaa, että nämä asiat tuo esiin?
Sitä paitsi hampurilaispyyntö on tehokas, koska me haluamme kuulla olevamme hyviä ja tärkeitä ja haluamme jatkossakin olla hyviä ja tärkeitä. Mutta siinäpä se haaste onkin. Hampurilaismekanismi kääntyy herkästi manipulaatioksi ja antaa pyytäjästä melko niljakkaan kuvan.
Oletko vilpitön vai kehutko vain hyötyäksesi minusta?
Sudenkuoppa piilee hampurilaispyynnössä siinä missä hampurilaispalautteessakin. Hampurilaisessa positiivisen on määrä pehmentää negatiivista palautetta tai hellittelyn on määrä pehmentää pyyntöä. Eli pehmeys, hellittely tai kehu ei ole itse tarkoitus vaan pelkkä naamio. Tuhoisinta ihmissuhteelle on se, jos pyynnön tai palautteen ympärille kääritty höttö on ainoa muoto, jossa vastaanottaja saa kehuja, hellittelyjä tai huomiota.
Eli jos ensin on viikon mykkäkoulu, mutta sen päätteeksi pyydetään palvelusta aloittamalla se sanalla kuuuultaaaa, hellittelynimi muuttuu manipulaatioksi ja siitä katoaa kaikki se hyvä, jota se edustaa. Jos pomo tai kollega ei muulloin katso minuun päinkään, saati kehu minua mistään, mutta vuodattaa ylisanoja jotain minulta tarvitessaan, en usko näistä sanoista ainoatakaan.
Toinen sudenkuoppa piilee siinä, jos kaikki arvostus ja kunnioitus muuttuu ehdolliseksi. ”Olisitko niin ihana” vihjaa, että olet ihana vain, jos tuot minulle sukat, kirjoitat puolestani tämän koodin, hoidat tämän homman tai ratkaiset ongelman, joka minua riivaa. On ihan totta, että ”arvostaisin kovasti, jos tekisit tämän”. Silti arvostukseni sinua kohtaan pitäisi näkyä muulloinkin.
Olemme arvostuksen- ja huomionkipeitä olentoja ja hyppäämme helposti tällaisten porkkanoiden perässä. Ennen pitkää kuitenkin näivetymme, jos ainoa tapa tulla nähdyksi ja arvostetuksi on toteuttaa pyytäjälle palveluksia. Pahinta on se, jos pillin mukaan hypättyämme saamme hädin tuskin kiitoksen ja sen jälkeen olemme jälleen näkymättömiä.
Näetkö siis toisen myös silloin, kun et tarvitse häneltä mitään? Jos näkisit, olisiko hän alttiimpi auttamaan ihan vain pyytämällä, ilman pyynnön ympärille käärittyä petollista höttöä?