Jos olet kuin minä, pää menee helposti pyörälle isoista numeroista. Jos on vaikka puhe rahasta, oman kuukausipalkan tajuaa, mutta vuosipalkkaa joutuu jo laskemaan. Ja usein on kyse paljon isommista luvuista. Sote-menot vuodessa. Hornettien ja korvettien hankinta. Keskustatunneli.
Numerot ja luvut lisäävät puheen uskottavuutta ja antavat vähintäänkin mielikuvan, että asiaa on selvitetty.
Numerotieto on Aristoteleen kielellä logosta, järkeen vetoavaa perustelua.
Mutta miten numeroista kannattaisi puhua?
-
Laita kontekstiin
Olet varmasti nähnyt esityksissä kuvia, joissa on tosi iso numero.
“Viime vuonna 200 100 asiakaskontaktia.”
“172% parempi tyytyväisyys.”
Numero voi näyttää kivalta dialla tai somekuvassa, mutta ei se yksinään oikein mistään kerro. Numero ilman kontekstia on pelkkä numero.
Yksinäinen numero ei kerro mistään mitään.
Jos otat numeron esiin, odotamme sinun kertovan, onko se enemmän tai vähemmän kuin kilpailijalla? Tai kuin viime vuonna? Onko luku iso vai pieni? Mitä meidän pitäisi ajatella siitä?
Kerro se!
-
Konkretisoi
Puhe on melko huono keino abstraktien ja yksityiskohtaisten tietojen välittämiseen. Yksinkertaisesti: puhutut numerot eivät jää mieleen.
Siksi numero kannattaa konkretisoida niin, että sen voi melkeinpä nähdä mielessään tai mittasuhde on sen kokoinen, että sen voi tajuta.
Jos kuolemantapauksia on x miljoonaa vuodessa, laske paljonko niitä on päivässä.
Pilko suuret luvut. ”8,3 miljoonaa euroa = 1,5 euroa per Suomen asukas.”
Vaihda mittayksikköä. ”Lehden tilaus maksaa vain euron päivässä.”
Vertaile. ”Tällä summalla saisi puolikkaan Hornetin.”
Hyvät toimittajat ovat neroja keksimään ymmärrettäviä vertauksia. Lue lehtijuttuja numerolinssit päässä ja varasta reippaasti ideoita.
-
Huomio kieleen
Numeroiden papatus on väsyttävää. Joudut puhumaan ehkä hieman hitaammin, jotta yleisön ajattelu ehtii mukaan. Lausu numerot painokkaasti ja pidä pieni tauko tärkeän numeron jälkeen.
Pyöristä aina kun voit.
Mieti, kumpi avautuu nopeammin, “satayhdeksänkymmentäyhdeksäntuhatta kolmesataayhdeksänkymmentä” vai “melkein kaksisataatuhatta.”
Auta ymmärrystä sanoilla.
“Kaksi kolmesta suomalaisesta on tätä mieltä.”
Mutta huomaa tämä: jos tarkoitus on vertailla useampaa lukua, on selkeämpi sanoa 33 ja 40 prosenttia kuin “yksi kolmesta” ja “kaksi viidestä”, jolloin kuulija joutuu laskuhommiin.
Tilastoista puhuessa toistaa helposti verbejä “nousta” ja “laskea” sekä adjektiiveja “korkea” ja “matala”, vaikka vaihtoehtoja on.
Korkea = Suuri, runsas, hyvä
Alhainen, matala = Pieni, vähäinen, heikko, niukka, huono
Kasvaa, kohota, nousta = Enentyä, lisääntyä, suureta, parantua, yleistyä, vahvistua
Laskea, alentua, aleta = Vähetä, pienetä, heiketä, harvinaistua, olla vähemmän, hiipua, hidastua, taantua
Ja hei, nyt voi antaa käsien puhua. Jokainen osaa elehtiä nousun ja laskun.
-
Visualisoi
Pelkkä puhe on melko huono tapa välittää yksityiskohtaista tietoa. Mutta meillä tämän päivän ciceroilla on supervoima: diat.
Olen istunut elämässäni paljon seminaareissa ja tarkkaillut siellä ihmisten toimintaa. Sopivissa määrin annosteltuna infograafit ja kuviot valpastuttavat yleisön. Moni nappaa kuvan ja jakaa sen somessa.
Jos pyörittelet paljon numeroita, sinun kannattaa opetella visualisoimaan tietoa esimerkiksi graafeilla.
Tee kuvista mahdollisimman selkeitä. Älä tunge samaan kuvioon liikaa tai joudut selittämään sitä auki liian kauan ja yleisö puutuu.
Laita otsikoksi aktiivimuodossa oleva lause, joka kertoo siitä tärkeimmän havainnon.
“Joka neljäs ei usko jaksavansa töissä eläkeikään asti” (THL/Finsote-tutkimus)
Lisää kuvaan mukaan aina lähde, koska kuvat elävät somessa omaa elämäänsä ilman sinua.
Mutta älä liioittele graafien määrissä. Olen nähnyt asiantuntijaesityksissä läkähdyttävän määrän numerotietoa. Oli se visualisoitua tai ei, liika on liikaa. Rauhoita tilannetta tekstillä tai valokuvilla.
-
Tarkista ja ole kriittinen
Lopuksi pieni varoituksen sana. Numeroiden kanssa pitää olla tarkkana.
Arvioi, onko lähde luotettava. Suomessa luotettavia ja hyvämaineisia ovat viralliset tahot kuten vaikkapa Tilastokeskus, THL, Kela sekä monet vertaisarvioidut tutkimukset. On aina hyvä merkki, jos aineistoon ja menetelmään pääsee itse tutustumaan.
Jos et tiedä lähdettä, älä käytä sitä.
Huomioi väärintulkinnan mahdollisuus – myös omasi. Jos näkee itselle mieluisan tiedon, se tuntuu oikealta. Ole siis erityisen lähdekriittinen, jos sinulle tulee vahva tunne “Joo, just noin se on!”, sillä kukaan meistä ei ole immuuni mielen vääristymille.
Ole ylitarkka. Numeroiden tarkistaminen on tylsää, mutta pakollista. Kuulijoiden luottamus sinuun romahtaa, jos luvut osoittautuvat vääriksi.
Esimerkiksi minä fanitan visuaalisuutta, mutta minun dioissani et koskaan näe julistusta: “Aivot käsittelevät visuaalista informaatiota 60 000 kertaa nopeammin kuin tekstiä.”
Koska en tiedä, mihin se perustuu.