Välillä tuntuu, että sosiaalisuus tulee toisille luonnostaan ja me muut voimme vain katsella kateellisina vierestä. Bisnestilaisuuksien kanssakäyminen onnistuu kuitenkin keneltä tahansa, kunhan on valmistautunut oikein. Oikean valmistautumisen avain ovat oikeat kysymykset.
Me suomalaiset olemme kuulemma juroa ja hiljaista kansaa. Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. Ajatuskin small talkista saa varsinkin miehille tuskanhien pintaan – useita naisia tietenkään unohtamatta. Näin ainakin kerrotaan.
Onko tässä perää? En tiedä. Lienee silti riidatonta, että useammat suomalaiset haaveilevat lottovoitosta, merenrantatalosta tai elämänsä rakkaudesta kuin siitä, että pääsisivät puhumaan ventovieraille.
Toisille uusiin ihmisiin tutustuminen on kuitenkin helpompaa kuin toisille. Siinä missä toinen miettii vielä esittäytymistä pää punaisena, toinen kyselee jo bisneskuulumisia.
En ota kantaa siihen, onko olemassa jotain “sielunkumppaneita” tai ihmisiä, joiden kanssa “vain loksahtaa”. Ehkä on, ehkä ei. Useimmat bisnesseminaarit eivät kuitenkaan ole Tinder-treffejä, vaan tilaisuuksia, joissa pyritään tutustumaan uusiin ihmisiin bisnesmielessä. Tällöin sielunkumppanin tai loksahdusten etsimiseen ei ole varaa, vaan pitää pelata niillä korteilla, jotka taskusta sattuvat löytymään.
Tässä muutama, joita itse käytän.
Sisäistä luovuutta vai tarkastuslistoja?
Mitä sosiaalisuus on? En kysy tätä filosofisessa, vaan hyvin käytännöllisessä mielessä. Veikkaan useimpien näkevän sosiaalisuuden jonkinlaisena sisäsyntyisenä kykynä luovia keskusteluissa vaistomaisesti ilman toisen ihmisen loukkaamista vahingossa ja toisaalta kykynä ystävystyä hetki sitten tapaamiensa ihmisten kanssa silmänräpäyksessä. Ehkä tällaisia ihmisiä onkin. Hyvä heille!
Mutta sosiaalisuus ei voi olla vain harvojen sisäsyntyinen, ehkä jopa geneettinen, ominaisuus. Ei voi olla niin, että vain joillain on “oikeus” tutustua muihin aktiivisesti ja toisten rooliksi jää vain passiivisesti odottaa yhteydenottoa.
Kuten bisneksessä usein, myös tässä kontekstissa apuun tulevat erilaiset tarkistuslistat. Olen itse huomannut, että lähes kenen tahansa bisnesseminaarissa käyvän ihmisen kanssa pystyy avaamaan keskustelun muutamalla peruskysymyksellä. Joskus kysymyksiä voi joutua soveltamaan, mutta usein ne voi lukea lähes suoraan pakasta.
Miksi kysymyksiä? Siksi, että ne ovat oikotie sosiaalisuuteen. On nimittäin aihe, josta lähes jokainen – myös se maailman jöröin IT-yrityksen introvertti nörttipomo – tykkää puhua: hän itse. Bisnesseminaareissa on myös toinen aihe, josta ihmiset tykkäävät puhua: se, mitä heidän firmansa tekee, varsinkin jos kyseessä on firman pomo tai yrittäjä itse.
Näin ollen sosiaalisuus bisnesseminaareissa on brutalisoitavissa checklistin muotoon. Onko tämä “oikeaa sosiaalisuutta”? Ihan sama. Olennaista on, että tarkastuslistan avulla pääset jututtamaan ihmisiä ja luotaamaan, tuletteko juttuun ja olisiko teillä mahdollisesti jonkinlaisia bisnesmahdollisuuksia. Ja vaikka bisnestä ei syntyisikään, niin pahin seuraus lienee, että tutustut uuteen tyyppiin.
“No mutta miten se tutustuminen tapahtuu?”
Ennen kuin menen mainitsemaani tarkistuslistaan, lienee syytä käsitellä vielä yksi asia: miten ylipäänsä aloitan keskustelun ventovieraan kanssa?
Erityisesti bisnesseminaareissa hyvin helposti: useimmilla on jonkinlainen nimilappu, jossa näiden nimen lisäksi lukee näiden edustama yritys, parhaassa tapauksessa vielä titteli. Nämä ovat ilmeisiä johtolankoja siitä, mitä henkilö tekee ja missä – ja toimivat samalla äärimmäisen helppoina keskustelunaloituksina. Esimerkiksi:
“Moi, huomasin, että olet töissä Dentalogic Oy:ssä. Teidän nimi on jostain tuttu, mutta en nyt saa päähäni, että mistä. Mitäs te oikein teette?”
“Hei, satuin huomaamaan, että olet kehityspäällikkönä Möttösen Nakkitehdas Oy:ssä. Mitä kehityspäällikkö siellä oikein tarkalleen ottaen tekee?”
Nyt joku todennäköisesti miettii, että mistä tietää, haluaako toinen ylipäätään häntä lähestyttävän. Tässä salaisuus: todennäköisesti haluaa. Useimmat ujot suomalaiset ovat lähinnä tyytyväisiä siitä, että heille tullaan puhumaan eikä heidän tarvitse stressata siitä, pitäisikö heidän mennä puhumaan muille. Voit siis ajatella, että olet oikeastaan hyväntekijä, kun jututat muita.
Tämä pätee erityisesti bisnesseminaareissa, joissa useimmat ihmiset toivovat luovansa uusia kontakteja ja bisnesmahdollisuuksia.
Käytä näitä
Nyt kun perusteet on käsitelty, on aika mennä asian ytimeen. Miten muiden kanssa keskustellaan? Helposti: näitä kysymyksiä käyttäen. Niillä pääset ainakin alkuun.
– Mitä pidit edellisestä puheenvuorosta? (Käytännöllinen varsinkin tapahtumissa, joissa kaikki osallistujat kuuntelevat samat esitykset – kuten vaikka Retoriikan kesäkoulussa!) Jatkokysymyksinä toimivat esimerkiksi:
- Tykkäsitkö enemmän X:n vai Y:n esityksestä?
- Puhuja oli viime vuonna tapahtumassa Z, kuulitko häntä siellä? Mitä tykkäsit siitä?
– Oletko ollut täällä aiemminkin?
- Mitä olet pitänyt aiemmista vuosista?
- Mistä/miten keksit tulla tänne?
– Mitä firma X tekee? (Firman nimen lunttaat tietysti nimilapusta.)
- Jos firma on uutisista tuttu, parempi muotoilu on “Tiedän firma X:n niistä alumiinihilavitkuttimista, mistä on uutisissa kerrottu, mutta teettekö te jotain muutakin?”
- Tai: “Uutisissa on puhuttu paljon niistä teidän alumiinihilavitkuttimista. Paljonko erilaisia alumiinihilavitkuttimia oikein on?”
– Mitä ammattinimike X oikeastaan tekee? (Ammattinimikkeen lunttaat jälleen nimilapusta.)
- Ammattinimike yhdistettynä firmaan on erinomainen keskustelulähde: mitä kehityspäällikkö tekee Lasten Päivän Säätiössä? Mitä kaikkea kuuluu Microsoftin turvallisuuspäällikön tehtäviin? Mitä viestintäjohtaja tekee Kallen Kone ja Kala Oy:ssä?
– Erityisesti yrittäjiin toimivat seuraavat:
- Mistä yritysideasi lähti?
- Kuinka kauan firma on ollut pystyssä?
- Onko menestys ollut toivottua?
- Mitkä ovat olleet suurimpia yllätyksiä/opetuksia, mitä olet kohdannut?
- Mikä on ollut hienointa?
Kuten huomaat, kaikki kysymykset liittyvät joko vastaajaan, tämän mielipiteisiin tai tämän edustamaan firmaan. Lupaan, että vähintään yhteen näistä kysymyksistä uusi keskustelukumppanisi vastaa. Niistä on usein helppo jatkaa esimerkiksi lisäkysymyksin tai omin kommentein: “Aijaa, serkkuni Niina tekeekin samanlaista duunia Kokkosen Kumikana Oy:ssä, ja hän kertoi, että hänelle tulee alati ongelma Y, oletko itse törmännyt samaan omassa työssäsi?”
Ja ai niin: kuten äiti opetti, muista esitellä itsesi. Sitä ei tarvitse tehdä heti, vaan sen voi tehdä yhden tai kahden kysymyksen jälkeen, mutta se kannattaa silti tehdä. Usein ihmiset tykkäävät siitä, että heille esittäydytään.
Miten poistun tyylikkäästi paikalta?
Lopuksi keskustelu pitää vielä päättää. Bisnesseminaarit ovat tältäkin kannalta helppoja ympäristöjä, sillä niiden aikataulu on tyypillisesti rajattu: useimmiten keskustelut tapahtuvat 10 – 20 minuutin pituisilla tauoilla puheenvuorojen välissä tai sitten noin tunnin mittaisella ruokatunnilla.
Keskusteluille tulee siis luonteva päätös viimeistään summerin soidessa. Tässä vaiheessa voi esimerkiksi vaihtaa käyntikortteja tai konnektoida LinkedInissä, jos siltä tuntuu. Tai jos ette pääse siihen asti, niin ei se mitään – paikalta voi poistua tyylikkäästi viittaamalla siihen, että käy jututtamassa muita kavereitaan, joiden kanssa sopi tapaavansa tauon aikana tai sitten poistua kuuntelemaan seuraavaa esitystä.
Kohta sinulla onkin jo niin paljon LinkedIn-tuttuja, että joudut avaamaan uusia tilejä, kun kontaktisi eivät mahdu vanhoille tileillesi.
Älä stressaa turhasta
Yhteenvetona siis todettakoon, että ihmisiin tutustumista on turha stressata. Erityisesti bisnesseminaarit ovat loistavaa ympäristöä muille ihmisille puhumiseen. Me kaikki emme voi olla sosiaalivelhoja tai mestarioraattoreja, mutta se ei ole tarpeellistakaan, sillä ylläolevalla “temppulistalla” pääset alkuun – ja siitä on useimmiten paljon helpompi jatkaa.
Eli ei siis muuta kuin tutustumaan muihin ihmisiin ja hankkimaan uusia kontakteja!