Tänään jaksan nousta seisomaan,
tänään lähden maailmaan.
Omaa tietäni kulkemaan,
tahdon nähdä mitä on seinien takana.
Vihaan suomen kielessä hyvin harvoja sanoja, yksi niistä on väittely. Väittely kuulostaa aivan samalta kuin miekkailu. Periaate on ylevä, kaksi henkilöä aamunkoitteessa sekudanttien saattelemana selvittämässä paremmuuttaan sovituin säännöin ja asein. Ne harvat meistä, jotka ovat nähneet mihin miekkailut johtavat, tietävät että kyse on lopulta vain silmittömästä raivosta, joka johtaa vain vahingoittamiseen ja vahingoittumiseen. Sellaista on suomalainen debatti aivan liian usein, puukkohippaisa, josta leikkisyys on karissut sukupolvia aiemmin.
Kollaa kestää -niminen suomalainen uuden aallon yhtye levytti vuonna 1979 sen valitettavasti ainoaksi jääneen studioalbumin jolta löytyy upea kappale Jäähyväiset aseille. Kappaleen sanat “tahdon nähdä mitä on seinien takana” ovat olleet minulle aina äärimmäisen tärkeitä. Jos jotkin yksittäiset sanat ovat olleet minulle tärkeitä viimeisen kolmannesvuosisadan niin juuri nuo.
Minulle osallistuminen Retoriikan kesäkouluun on ollut ja on jälleen kerran kunnian lisäksi myös ilo. Viime vuoden tapahtuma meni omiin aikakirjoihini vuotensa kiinnostavimpana kotimaisena tilaisuutena. Kesän 2013 tapahtumassa otan selvää siitä, mitä on suomalaisen väittelykulttuurin seinien takana ja miksi, ja voisiko nekin turhat muurit jo kaataa.
Saan luotsata debattia jonka aiheena on debatti itse. Kihelmöivää. Keskustelijoina ovat parlamentaarikot Mikael Jungner ja Mauri Pekkarinen. Molemmat heistä ovat tehneet minuun vaikutuksen niin puhujina kuin keskustelijoina. Molemmat herrat kuluvat siihen joukkoon ihmisiä, joiden kanssa on ilo olla samaa ja eri mieltä.
Suomalainen debatti on monasti aasimaista. On tippavaippatason vitsi, että me suomalaiset menisimme debattiin “vaihtamaan ajatuksiamme”. Ei, me menemme pitämään omistamme kiinni ja demonisoimaan vastustajiamme.
Debatti on kuitenkin osa kansallisen menestyksemme dna:ta. Hyvässä ja pahassa.
Suomi valmistautuu yhtaikaa tulevaisuuteen sekä vuoden 1918 hirmutekojen ensimmäiseen julkiseen käsittelyyn. Mikä on debatin rooli politiikassa, taloudessa ja kansakuntaistumisessamme?
Tänään aloitan laulamaan,
tänään soitellen sotaan.
Soitellen sotaan,
jossa ei tarvitse ketään vahingoittaa.
Olen täysin samaa mieltä tuosta, miten väittely meillä usein käsitetään. Joissakin keskusteluissa voi myös nähdä pyrkimystä nolata vastapuolta, mikä on kaukana assertiivisesta (jämäkästä) ja asiallisesta toiminnasta. Helposti nähdään tavoitteena voitto-häviö-asetelma, kun hyvä väittely tai debatti voisi antaa mahdollisuuden tuottaa jotakin enemmän kuin osiensa summa.