Sain viime keväänä pistoksen. Osallistuin loistavaan Retoriikan kesäkouluun. Siellä aloin ensimmäistä kertaa ajattelemaan puhumista tekona. Olin jo aiemmin päättänyt puhua tänä syksynä enemmän. Tarjosin itseäni menestyksellä Digiapostolin hommaan. Kutsuja tuli sopivasti yritysten hallituksiin, johtoryhmiin ja useisiin eri tapahtumiin. Kerran pääsin radioonkin.
Olen äärimmäisen kiinnostunut puheesta. Puhe on ehdottomasti merkittävä teko. Useat historian suurimmista johtajista ovat olleet loistavia puhujia. Puhujana ja puhetta voi kehittää, syventää, harjoitella ja harjoittaa. Puhe on kiinnostava linkki ihmisten, ajatusten ja elämän välissä. Tähän väliin voi toki nostaa myös kuuntelun merkityksen. Ilman kuuntelua ei tiedä mistä kaikesta pitäisi puhua tai olla puhumatta.
Suomalainen kulttuuri vähättelee puhumista. “Sanoista tekoihin, ” nehän vaan puhuu, pelkkää puhetta kaikki, taas ne puhuu. Ne vaan aina puhuu. Politiikkakin on muka pelkkää puhetta.
Uusista ja vaikeista asioista on puhuttava. Häpeästä on luovuttava. Omia mielipiteitä ei saa pelätä, eikä pidä ajatella, että mielipiteet merkkaavat puhujan. Rohkeimmat meistä nostavat vaikeita asioita yhteiseen keskusteluun. Itsensä paljastavat rohkaistuvat muiden raadeltavaksi. Siksi heitä sekä vihataan että rakastetaan. Kill your idols.
Olen puhunut koko työikäni. Puhun paljon ja se tekee minusta varmasti rasittavan. Rakastan puhumista eri ihmisten kanssa. Pyydän ihmisiä jatkuvasti puhumaan kanssani. Pidän puhumisesta ihmisille. Haluaisin kehittyä puhujana. Puhe, joka koskettaa on merkittävä palvelus ja teko meille kaikille. Puhutaan siis paljon, vaikeista asioista, uusista asioista, asioista joista haluaisimme vaieta ja ennenkaikkea miltä meistä itsestä mahtaakaan tuntua.
Kiitos teille jotka ovat halunneet kuunnella puhettani. Lupaan kehittyä puhujana ja yrittää kirkastaa sanomaani. Onneksi Suomestakin löytyy puhumisen ammattilaisia ja asiantuntijoita auttamaan oman puheen kehittämisessä. Haluan paitsi puhua niin kehittyä puhujana. Se vaatii varmasti myös hiljentymistä pohtimaan omaa puhetta ja puheen merkitystä.
Valoa kohti!
– – –
Kirjoitus on julkaistu myös Ville Tolvasen blogissa 29.11.2013.