Puhuja astuu yleisön eteen. Hän huomaa, että kuulijoiden kädet ovat puuskassa, ilmeet ovat kriittisiä, osa haukottelee, silmiä pyöritellään, katse on kännykässä ja alahuuli on nurpallaan. Kyseessä voi olla kriittinen henkilöstöinfo yt-neuvotteluiden alkamisesta tai rehtorin pitkäveteiseksi uumoiltu puhe yläkoululaisten kevätjuhlassa. Tai ehkä meneillään on te-toimiston järjestämä pakollinen työnhakukoulutus, jossa osallistuja on jo etukäteen varma siitä, että koulutus on turhaakin turhempi. Miten tällaisen porukan saa mukaansa? Miten heidät saa kuuntelemaan edes alun?
Jos joudut puhumaan vastahakoisille osallistujille, aloita esityksesi kolmen nyökkäyksen tekniikalla. Se lievittää omaa jännitystä ja saa osallistujat myötäsukaisemmiksi.
Tekniikka nojaa aivojemme peilisoluihin, jotka pyrkivät tuottamaan meissä samanlaisen fyysisen reaktion kuin minkä toisella ihmisellä näemme. Peilisolut aiheuttavat keskustelutilanteessa sen, että kun toinen ihminen vaikkapa vaihtaa painoaan jalalta toiselle tai hieraisee leukaansa, myös toinen tekee saman tiedostamattaan.
Mieti siis etukäteen kolme kysymystä, joihin tiedät ihmisten vastaavan myöntävästi. Tekniikka menee näin:
“Moikka kaikki, mun nimeni on Katleena. Tehän olette täällä oppimassa jotain uutta kirjoittamisesta, eikö vaan?”
Nyökkään kysyessäni ja katson ihmisiä silmiin. He nyökkäävät vaistomaisesti takaisin.
“Ja osa ehkä ajattelee, että äidinkielen tunnit koulussa olivat kamalia?”
Taas nyökkäykseni saa vastanyökkäyksiä.
“Mutta kuulostaako hyvältä, jos mä lupaan, että tänään te saatte joitain aivan uusia ja hyödyllisiä vinkkejä kirjoittamiseen? Ja jos tää mun lupaus menee pieleen, jokainen teistä saa energiapatukan hyvitykseksi.”
Kolmaskin kysymykseni saa vastanyökkäyksiä.
Nyt osallistujat ovat lämmenneet tarpeeksi, jotta voimme mennä varsinaiseen asiaan. Seuraavaksi pitää jatkaa sellaisella vinkillä tai faktalla, joka oikeasti on uusi ja kiinnostava. Näin kolmen kysymyksen lupaus tulee lunastettua, ja osallistujat sitoutuvat teemaan.
Jos joudut kertomaan jobinpostia, ole kysymyssarjasi kanssa rehellinen: “Tässä varmaan moni jo arvaa, että mun uutiset eivät ole iloisia?” “Onko moni jopa pohtinut, ettei olisi halunnut tulla tänne ollenkaan?” “Mulla on kuitenkin lopussa myös pari valonpilkahdusta – lupaatteko odottaa sinne asti?”
Kolmen kysymyksen tekniikka on tehokas keino vastahakoisen yleisön kanssa. Oleellista on keksiä sellainen kysymysssarja, johon kaikki nyökkäävät ja johon itsekin voit samaistua.