Kaikki puheet tai esitykset eivät kiinnosta kaikkia eikä niiden kuulukaan. On kuitenkin hyvä miettiä, miksi jokin asia ei sytytä yleisöä ja mitä asialle voi tehdä.
Olen tehnyt viestintää työkseni yli 20 vuotta. Havahduin silti jokin aika sitten siihen, että olin päässyt tähän asti miettimättä tarkemmin, mitä kiinnostus oikeastaan on ja miten se syntyy. Mutta tästäkin on olemassa tutkimustietoa, jota kannattaa hyödyntää.
Kiinnostus näkyy siinä, mihin ihminen keskittyy, mihin hän kiinnittää huomionsa ja mihin hän päättää käyttää aikaansa. Kiinnostuksen kohteet muuttuvat ajan myötä ja myös tilanteen mukaan.
Tutustutaanpa kahteen erilaiseen teoriaan kiinnostuksen syntymisestä. Kerron niistä tosi yksinkertaistetusti.
Ensimmäinen malli kuvaa kiinnostuksen syntymistä prosessina (Renninger & Hidi, kiinnostuksen nelivaiheinen malli).
Kiinnostus asiaan syntyy siis vaiheittain. Aluksi asia ei välttämättä kiinnosta yhtään, mutta sitten tulee jokin kipinä, ja kun asiaan tutustuu lisää, siihen uppoutuu yhä enemmän – ja kas, yhtäkkiä tiedät kaiken Elviksen elämästä. (Näin kävi minulle, kun katsoin ensin Elvis-elokuvan, sitten luin yhden elämäkerran jne.)
Toinen teoria taas kuvaa sitä, mitä kiinnostuksen muodostamiseen tarvitaan (Silvia, novelty-complexity). Reseptiin kuuluu kaksi ainesosaa:
- että asiassa on jotakin uutta
- että asian ymmärtää ja se on hallittavissa.
Esimerkiksi erikoinen taidenäyttely saattaa edellyttää pohjatietoa nykytaiteesta, muuten se on vain tosi omituinen näyttely. Tai maallikolle mitättömältä kuulostava tiedeuutinen voi olla tosi mielenkiintoinen niille, jotka tuntevat aiheen paremmin.
Mutta takaisin alkuperäiseen kysymykseeni: mitä jos puhe ei kiinnosta ketään?
- Jos puhe ei oikeasti kiinnosta ketään, se on esitetty väärälle yleisölle. Mieti kohderyhmiäsi paremmin ja etsi areenoita, joissa he ovat.
- Jos puhe ei kiinnosta yleisöä, koska heiltä puuttuu riittävä ymmärrys asiasta: yritä kuljettaa tarinaa niin, että yleisö pääsee ensin asiaan kiinni. Tähän on paljon eri tapoja: on vertauksia, arkisia esimerkkejä tai rautalangasta vääntämistä. Opettajat ovat tässä mestareita, samoin tutkijat, jotka ovat tottuneet popularisoimaan tiedettä.
- Jos puhe ei kiinnosta yleisöä, koska asiassa ei ole mitään uutta. Tilanne kuulostaa kieltämättä vaikealta, mutta ei syytä epätoivoon. Mallia voi ottaa esimerkiksi toimittajalta, joka hiljaisena heinäkuuna keksi tehdä jutun, jossa maistellaan kolmen kunnan vesijohtovettä. Uusi kulma asiaan voi toimia kiinnostuksen herättämisen kipinänä.
Tosiasia on myös, että eipä se kiinnostus ole aina välttämätöntä asioiden edistämiseksi. Ei minua kiinnosta tehdä laitteille ohjelmistopäivityksiä, mutta ne nyt vaan pitää tehdä.
Lähteet