Älä usko asiantuntijaa

Asiantuntijoiden kuuluu jo nimensä puolesta osata asiansa. Mutta voiko asiantuntija olla väärässä? Kyllä. Ja näin on useammin kuin arvaammekaan.

Psykologiassa tunnetaan ilmiö nimeltä sokean pisteen vinouma. Sokea piste on tietenkin se sektori, joka pysyy pimennossa vaikka kuinka vääntelisimme  niskojamme. Meille on tyypillistä ajatella, että tällaisia pimeitä alueita on paljon rahvaalla mutta mitä ylemmäs älyllisessä hierarkiassa kohoamme, sitä enemmän valoa meillä on käytettävänä.

Väärin.

Asiantuntijat ovat usein tietoisia omasta älykkyydestään, mutta tämä ei tarkoita sitä, että he osaisivat olla yhtään sen kriittisempiä kuin rahvaskaan. Älykkäät ihmiset ovat päinvastoin sokeampia heikkouksilleen kuin muu kansa, koska he ajattelevat kokemuksensa nostavan heidät erityisasemaan. Todellisuudessa seurauksena on kuitenkin liiallinen luottamus usein hyvin keskeneräisiin ja puutteellisiin teorioihin sekä luontainen halu uskoa että minä olen oikeassa ja te olette väärässä.

Asiantuntijan koko identiteetti perustuu oikeassa olemiseen, eikä siihen mahdu epäilys. Mitä kognitiivisesti lahjakkaampi olet, sitä todennäköisemmin ajattelet, ettei sinulla ole tätä vinoumaa – ja sitä todennäköisemmin kärsit sen vaikutuksesta.

Vain muutamia vuosia ennen Berliinin muurin sortumista Yhdysvalloista löytyi Neuvostoliittoa ihannoivia yhteiskuntafilosofeja, jotka pitivät Vankileirien saaristoa väärennöksenä ja ties minä kolonialistisena propagandana. Se, joka epäilee länsimaisen älykön pistämätöntä kykyä heittää aivonsa narikkaan, jos vain tämän oma suosikkiteoria sitä vaatii, voi lukea vaikkapa Paul Hollanderin kirjaa Political Pilgrims. Siinä kuvataan filosofien taitoa nähdä kaikenlaista pahaa omassa yhteiskunnassaan, mutta sulkea kaikelta vastaavalta silmänsä esimerkiksi matkallaan Neuvostovenäjälle tai Kuubaan.

Onko asiantuntijoista sitten mihinkään? Ja kehen asiantuntijaan tässä voi enää luottaa?  Jokin aika sitten oli muodikasta luottaa intuitioon ongelmatilanteissa. Sen sijaan, että konsultoisin asiantuntija-armeijaa ja tekisin monimutkaisia laskelmia, teen vain sen mikä minusta tuntuu oikealta.

Ironista on, että tämäkin muoti-ilmiö perustui asiantuntijalausuntoihin. Taustalta löytyy esimerkiksi Gerd Gigerenzerin Gut Feelings, joka summaa hänen ajattelua ja päätöksentekoa käsittelevää tutkimustaan. Gigerenzerin mukaan ihmisen aivot ovat adoptoituneet toimimaan alitajuisesti ja tuottamaan näin optimaalisia tuloksia.

Samaan aikaan toinen yhtä vakavasti otettava tutkija, talousnobelisti Daniel Kahneman julistaa aivan päinvastaista ilosanomaa kirjassaan Thinking Fast and Slow. Ihminen sortuu koko ajan mitä älyttömimpiin ajatteluvirheisiin, koska hän luottaa intuitioon kylmän järjen sijasta.

Lienee jo maalaisjärjen perusteella melko selvää, että yrityksen, avioliiton ja minkä tahansa poliittisen prosessin saa ajettua konkurssiin sekä Gigerenzerin että Kahnemanin resepteillä.

Asiantuntijoiden tieto on usein hyvin tilannesidonnaista. Tieto perustuu yleensä testeihin, jotka tehdään tiukasti kontrolloiduissa tilanteissa tai sitten niiden taustalla on hyvin moniulotteisten prosessien analyysi, jotka luonnollisesi voivat olla hyvin kapeita. Tästä syystä niiden käyttöarvo on aina rajallinen. Yhdessä tilanteessa toimii temppu A, toisessa temppu B. Ongelmana kuitenkin on, ettei paraskaan asiantuntija välttämättä osaa kertoa meille, mikä on tilanteemme suhde siihen teoriaan, jota kulloinkin yritämme soveltaa.

Siinä vaiheessa kun konsultit alkavat hyödyntää sinänsä vakavasti otettavaa tutkimusta, käy helposti niin että yksityiskohdat unohtuvat jonnekin matkalle.

Asiantuntija tietää kuitenkin oikeasti jotakin omalta erityisalueeltaan. Kun hän astuu sen ulkopuolelle, tuloksena on yleensä sekasotkua. Siksi ihmelääkkeisiin kannattaa suhtautua aina hieman epäillen – sekä terveellä uteliaisuudella. Uusi kikka kuutonen ei ehkä käännä kurssia nousuun, paranna syöpää ja tuo maailmanrauhaa, mutta se voi auttaa jossakin pienemmässä asiassa.

Ei siis kannata kuunnella vain yhtä asiantuntijaa, vaan useampaa. Näin voimme vähitellen oppia sen missä mikäkin temppu toimii. Mutta tätä taitoa ei voi opettaa asiantuntija, vaan ainoastaan kokemus ­ – ja erehdys.

Kirjoitus on julkaistu myös Fakta-lehden numerossa 1/2014.

Kommentoi Ohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä. Kommentoijilta vaaditaan sähköpostiosoite.