Yksi helpoimpia askelia tulla hyväksi keskustelijaksi on samalla myös todella yksinkertainen, kuten on myös se virhe, jonka liian usein teemme keskustelussa – kasvotusten tai netissä.
“En ole rasisti, mutta…”
“Minulla ei ole mitään kasvissyöntiä vastaan, mutta…”
“Rami on mielestäni ihan mukava tyyppi, mutta…”
Voit kuvitella mielessäsi, miten jokainen näistä lauseista jatkuu. Annan vinkin: Sivulause on päälausetta huomattavasti pidempi ja itse asiassa se ainoastaan sisältää keskustelijan näkökannan tai vähintään antaa sellaisen kuvan keskustelijalle.
Jos tarkoitus on jollain tavalla tulla vastaan keskustelijaa – kuten esimerkkilauseissa on –, kannattaa myöntymiselle ja sovittelulle antaa enemmän tilaa sen sijaan, että kuittaa toiselle tärkeän asian lyhyesti päälauseessa, jota seuraa pahamainen mutta.
Sen lisäksi, että tällainen ilmaisu on retorisesti laiskaa, on yleistaju se, että yllä oleva lauserakenne on yhtä tyhjän kanssa. “En ole rasisti, mutta…” eri variaatioineen on jo niin tunnettu vitsinaihe, ettei kanssakeskustelija sen kuultuaan todennäköisesti kiinnitä enää mitään huomiota lauseen loppuun.
Paljon parempi tapa keskustella on antaa molemmille näkökulmille, omalle ja toiselle, kunnioitettavan verran tilaa ja mielellään erillisissä lauseissa.
Oli tarkoitus sitten tehdä aito myönnytys vastakkaisen näkökulman suuntaan tai ainoastaan pehmentää omaa iskua, tämä lähestymistapa tekee keskustelulle vähemmän vahinkoa ja antaa sinusta älykkäämmän ja reilumman vaikutelman.
Iskua voi myös pehmentää täytesanoilla, eli tasapainottamalla vaakaa, jonka yhdellä puolella on oma kanta, toisella keskustelukumppanin. Subjektiivisuuden korostaminen on sekin hyvä idea, kuten myös kysyvä ote vastaukseen. Yllä oleva esimerkkilause kasvissyönnistä voisi pienen retorisen tuunauksen jälkeen näyttää vaikkapa tältä.
“Olet kyllä ihan oikeassa, että kasvissyönti on tärkeä juttu, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Kyseessä on kuitenkin ajankohtainen ja akuutti asia. Mietin kuitenkin vain, että kääntyykö ilmastonmuutos sillä, että kaikki luopuvat lihasta. Luuletko niin?”
Kun tarkoitus on pitäytyä omassa kannassa ja olla skeptinen sen suhteen, löytyykö vastalääke ilmastonmuutokseen kasvissyönnistä, voi esimerkin mukaisella lauseella välttää kannastaan luopumisen ja samalla silti olla ymmärtävä ja älykäs keskustelija.
Siis siitä huolimatta, että on selvästi epä-älyllisellä kannalla, mutta ei siitä sen enempää.