Retoriikan ja retoristen keinojen käyttäjiä kritisoidaan toisinaan siitä, että he manipuloivat ihmisiä. Retoriikka on harhaanjohtamista, petosta ja ihmisten viekoittelemista puhujan kannalle kepulikonstein. Reetorit ovat perinteisesti tunnistaneet tämän ongelman. He eivät kuitenkaan ole miettineet tarkemmin, mitä manipulaatio oikeastaan tarkoittaa.
Meillä on usein intuitiivinen ote siitä, mitä manipulaatiolla tarkoitetaan, mutta sitä on vaikea sanoittaa. Filosofien kesken onkin erimielisyyttä siitä, miten manipulaatio tulisi määritellä ja onko se aina väärin.
Mitä on manipulaatio?
Lähtökohta on, että manipulaatio sijoittuu jonnekin vaikuttamisen ja pakottamisen välimaastoon.
Me ihmiset vaikutamme toisiimme jatkuvasti, eikä tässä ole mitään moraalista ongelmaa. Vaikutamme toisiimme kasvatuksen, perustelujen esittämisen ja monien muiden keinojen kautta. Voin yrittää vakuuttaa sinut kannastani esittämällä esimerkiksi argumentteja ja muita perusteluita. Vaikuttamiskeinoiksi voidaan myös laskea vaikkapa tunteisiin vetoaminen.
Pakottaminen on puolestaan toimintaa, jossa henkilöltä väkivalloin poistetaan valinnan mahdollisuus. Hänet laitetaan asemaan, jossa hän ei kykene tai voi omien aikomustensa ja päämääriensä valossa toimia toisin.
Niin vaikuttaminen kuin pakottaminenkin edellyttää kohteeltaan järkevyyttä tai autonomiaa. Järkiperusteita ei voi koiralle esittää. Ihmisille puolestaan voi, koska he ovat ainakin toisinaan järkeviä. ”Rahat tai henki!” ei uhkauksena toimi, jos uhattu on irrationaalinen ja kuolee mieluummin.
Vaikuttamisen ja manipulaation raja voi olla hämärä. Silti jonkinlainen ero on tärkeä tehdä. Manipulaatiossa sen kohteen järjenkäyttö ohitetaan tai siihen vaikutetaan kohteen huomaamatta ei-rationaalisella tavalla. Siinä missä vaikuttaminen ja pakottaminen edellyttävät kohteen järkevyyttä, manipulaatio puolestaan tähtää nimenomaan kohteensa järkevyyden horjuttamiseen. Hänet yritetään saada toimimaan tavalla, joka ei enää edusta hänen tietoisten taipumustensa ja käytännöllisen järkensä päätelmiä. Tämä voi tapahtua vaikkapa lietsomalla vääränlaisia tunteita, tarjoamalla harhaanjohtavaa informaatiota tai kultivoimalla mustavalkoisia asenteita henkilön sitä itse huomaamatta.
Miksi manipulaatio olisi väärin?
Manipulaatio ei ole välttämättä aina väärin, koska se ei aina ole uhka kohteensa autonomialle. Arkielämässä käytämme toisinaan keinoja, joita voidaan pitää ei-rationaalisten tekijöiden lisäämisenä toisten päätöksentekoprosessiin. Saatan treffeille mennessäni laittaa sopivasti tuoksuvaa partavettä, koska tiedän tällä olevan kannaltani edullisia vaikutuksia. Ongelmallisena ei pidetä sitäkään, että hämään ja houkuttelen lasta pesemään hampaansa. Näitä ja muita vastaavia arkipäivän kepulikonsteja tuskin pidetään ihmisten autonomiaa horjuttavina uhkina.
Toisaalta ajattelemme kuitenkin, että yksilön autonomia päätöksenteossa, erityisesti moraali- ja arvokysymyksissä, on ehdottoman arvokasta. Sitä tulisi suojella. Tiedämme myös, että ihmisen päätöksentekoprosessit eivät ole niin autonomisia kuin tapaamme ajatella. Näistä syistä olemme esimerkiksi kieltäneet joidenkin riippuvuutta aiheuttavien valmisteiden, esimerkiksi tupakan ja alkoholin, mainonnan. Mainonta on muutenkin alue, jossa vaikuttamisen ja manipulaation rajankäyntiä joudutaan jatkuvasti käymään.
Käytännössä pidämme manipulatiivisuutta paheena. Jos yksilö manipuloi säännönmukaisesti toisia ihmisiä, katsomme, että hänellä on jonkinlainen luonnehäiriö: hän on narsisti tai manipulatiivinen luonne, joka ei kunnioita toisten rajoja ja autonomiaa.
Voiko manipulaatio olla moraalisesti oikeutettua?
Viime aikoina etiikan ja poliittisen filosofian piirissä on keskusteltu ”tyrkkäyksistä”. Keskustelu koskee laajassa mittakaavassa toteutettavan, moraalisesti oikeisiin päämääriin pyrkivän manipulaation oikeutusta.
Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin kirja Nudge: Improving Health, Wealth, and Happiness (2008) esittää lukuisia keinoja, joiden avulla ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa lisäämällä ympäristöön varsin pieniä tekijöitä, jotka tyrkkäävät ihmistä paremman käyttäytymisen suuntaan. Koska ihmiset eivät yleensä ole näiden tekijöiden vaikutuksesta tietoisia, käyttäytymisen muokkaamista niiden avulla voitaisiin kutsua manipulaatioksi. Kuuluisa esimerkki tyrkkäämisestä on pienten kärpäsenkuvien asettaminen miestenvessojen urinaaleihin, koska tämän on todettu vähentävän tarvittavan siivouksen määrää.
Tyrkkäyksien käyttöä voisi puolustaa vetoamalla siihen, että ympäristö muokkaa ihmisen haluja ja päätöksentekoa aina tavalla tai toisella. Jos emme yhdessä päätä luoda hyviä tyrkkäyksiä, jokin suuryritys päättää meidän puolestamme ja tyrkkii meitä kohti heidän tuotteidensa ostamista. Tätähän tapahtuu jo koko ajan.
Jos käytämme poliittisesti suunniteltuja tyrkkäyksiä, saatamme kuitenkin joutua tilanteeseen, jossa yksilön ja yhteisön suhde muuttuu paternalistiseksi. Yhteisöstä tulee luonnehäiriöinen narsisti, joka kontrolloi sen vallan alla olevia yksilöitä. Manipulaatio voi olla väärin, vaikka sen tarkoitus olisikin hyvä. Tyrkkäyksien politiikka kohtelee ihmisiä ikään kuin he eivät olisi autonomisia yksilöitä, vaan muokkauksen kohteita.
Miten välttää manipulaatiota?
Jotta vaikuttamisemme säilyisi moraalisesti korkeatasoisena, tulisi manipulaatiota välttää. Kuinka sitten vältät manipulatiivisia keinoja, kun suunnittelet puhettasi tai muuta vaikuttamiseen tähtäävää projektia?
- Miten suunnittelemasi vaikutuksen on tarkoitus tapahtua? Voiko vaikuttamisen kohde tulla tietoiseksi siitä tavasta, jolla häneen vaikutetaan? Jos hän ei voi, olet todennäköisesti käyttämässä manipulatiivista keinoa.
- Jättääkö vaikutuksesi kuulijalle pelivaraa toimia ja ajatella asiaa? Erittäin voimakkaan emotionaalisen vaikutuksen yhdistäminen yksinkertaiseen mutta kauaskantoiseen päätökseen alkaa lähestyä manipulaatiota. Vaikuttamisen pitäisi tukea autonomiaa, ei vetää mattoa sen jalkojen alta. Tämä on mahdollista, kun vaikutus mahdollistaa rauhallisen pohdinnan. Jos et jätä kuulijalle pelivaraa, käytät luultavasti manipulatiivisia keinoja.
- Haluaisitko itse joutua juuri sellaisen vaikuttamisen kohteeksi, mitä suunnittelet tekeväsi. Haluatko, että sinuun vaikutetaan näin riippumatta siitä, onko päämäärä hyvä vai huono? Jos huomaat, ettet halua, on todennäköistä, että manipuloit.
Miten sitten voin vastustaa manipuloiduksi tulemista? Yksi hyödyllinen keino on tutustua psykologiaan. Psykologiasta opimme, millaisille vaikutuksille ja ajatteluvinoumille olemme taipuvaisia. Näitä voi oppia tietoisesti vastustamaan.
Kannattaa miettiä myös niitä sosiaalisia tilanteita, joihin itsensä laittaa. Jotkut manipulaatiokeinot ovat sallittuja joissakin yhteyksissä mutta eivät toisissa. Treffeillä jotkut ei-rationaaliset keinot ovat sallittuja. Herätyskokouksessa voidaan käyttää keinoja, joita ei työpaikkakokouksessa sallita. Kun tunnistan ympäristöni, olen paremmin valmistautunut.
Manipulaation ja vaikuttamisen sisällön ohuuden välillä vallitsee jonkinlainen korrelaatio. Itse mietin usein, mikä puheen, mainoksen tai tekstin logos oikein on. Jos logosta ei löydy mutta huomaan jotenkin myöntyneeni viestin kannalle, voi hyvinkin olla niin, että jotakin manipulatiivista keinoa on käytetty.
Teksti perustuu osittain tekijän artikkeliin ”Teknologisesta manipulaatiosta ja vapaasta tahdosta: tekeekö älyteknologia meistä koneita?”, joka ilmestyy Futura-lehden numerossa 1/2020.