Empatia tarkoittaa pyrkimystä ymmärtää toisen asemaa ja tunteita. Erimielisten ymmärtämistä on helppo pelätä. Muiden ymmärtämisestä hyötyy kuitenkin monin tavoin.
Sama kuvio toistuu toisensa jälkeen: poliitikko sanoo jotain erikoisen kuuloista ja sosiaalinen media täyttyy nälvinnästä, kauhistelusta ja vinoilusta: “Kuulitko, mitä se taas sanoi?” “Jaha, taas joku viikon aivopieru siellä.” “Miten se kehtaa?”
Mielenkiintoista reaktioissa ei ole pilkallisuus itsessään eikä edes se, että ihmiset väärinkäyttävät aivopieru-sanaa. Ei, mielenkiintoista on se, että samat nälvijät saattavat muuten peräänkuuluttaa empatian tärkeyttä ja moittia muita ihmisiä empatian puutteesta.
Mitä empatia on?
Myönnän suoraan, etten erityisesti pidä empatian käsitteestä. Vika ei ole käsitteessä itsessään, vaan siinä, että ihmiset usein käyttävät sitä puolueellisesti. Kun on itse sössinyt asiansa, vedotaan helposti muiden empatiaan: “Kyllä sinun pitäisi minua auttaa!” Sen sijaan muiden kärsimykset eivät kauheasti hetkauta.
Toinen ongelma on myös se, että empatian käsite menee usein sekaisin sympatian kanssa. Joskus näitä on selitetty niin, että “sympatia on osittaista samastumista” ja “empatia kokonaisvaltaista samastumista” toisen ihmisen kanssa. Tällöin kuulostaa siltä, että empatia on vain parempaa sympatiaa, koska empatia menee pidemmälle kuin sympatia.
Toisaalta useat kertovat, että yllä kuvattu on virheellinen käsitys sympatiasta ja empatiasta ja että oikeasti niiden välillä on funktionaalinen ero:
Sympatia on myötätuntoa, samastumista toisen tunteisiin. Jos sinusta tuntuu pahalta, niin minustakin tuntuu pahalta.
Empatia taas on kykyä asettaa itsensä toisen asemaan ja ymmärtää tämän tunteita. Ei siis välttämättä kokea samoja tunteita kohteen kanssa, vaan ymmärtää, miltä hänestä siinä tilanteessa tuntuu.
Näin ollen sympatia näyttäytyy enemmän hallitsemattomana samastumisena, joka ei auta ketään. Jos sinulla on tilanteesi vuoksi paha mieli, sinua ei auta se, että minullekin tulee paha mieli.
Sen sijaan empatia – vaikka pysyy tunnereaktion tasolla etäisempänä kuin sympatia – on hyödyllistä, koska se pyrkii toisen ihmisen tunteiden ymmärtämiseen. Miksi tästä ihmisestä tuntuu siltä kuin tuntuu? Empaattinen ihminen pystyy ymmärtämään toisen tilannetta objektiivisemmin kuin sympatiaa tunteva ihminen.
Tarttuuko pahuus ymmärtämällä?
Nähdäkseni ei kuitenkaan ole oleellista, millä termillä ymmärtämistä kutsuu. Olennaista on, että yrittää ymmärtää toista. Miksi tämä henkilö on sitä mieltä kuin on?
Nojatuolipsykologin leiman uhallakin väitän, että useat nälvijät pelkäävät erimielisten ymmärtämistä. Jos vääränmielistä ymmärtää, ehkä hänen näkemyksensä eivät olleetkaan niin vääriä kuin ajattelin? Eikö ymmärtäminen ole vähintään osittaista pahuudelle periksiantamista?
Aikoinaan filosofi Karl Popper pohti sitä, pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita. Eikö ole paradoksaalista, että suvaitsevaisina itseään pitävät ihmiset eivät suvaitse suvaitsemattomuutta? Eikö tällainen ihminen ole itse asiassa kaksinaismoralisti?
Popperin vastaus oli, että suvaitsevaisuus ei edellytä suvaitsemattomuuden suvaitsemista, sillä suvaitsemattomat ihmiset ovat vaaraksi suvaitsevaisuudelle ja sen mukanaan tuomalle moniarvoisuudelle. Siksi suvaitsevaisuuden ylläpitäminen nimenomaan edellyttää, että suvaitsevaiset ihmiset eivät hyväksy suvaitsemattomuutta, sillä se tuhoaisi suvaitsevaisuuden.
Väitän, että nälvijöiden takaraivossa kolkuttelee jonkinlainen Popperin paradoksin vääristymä: jos minä ymmärrän vääränmielistä, eikö se tee minusta vähintäänkin hitusen vääränmielisen?
Ei tietenkään tee. Ymmärtäminen ei merkitse hyväksymistä. Voimme ymmärtää niin kavaltajan, terroristin kuin Hitlerinkin motiiveja. Kavaltajalla oli haasteellinen rahatilanne eikä hän uskonut jäävänsä kiinni, terroristi vihasi yhteiskuntajärjestelmää ja oli ideologiansa sokaisema, Hitlerillä oli omat rotuteoriansa ja maailmanvalloitussuunnitelmansa.
Mitä erilaisempi ajatusmaailma, sitä vaikeampi tällaista henkilöä on ymmärtää. Se on kuitenkin mahdollista. Voimme siis ymmärtää toisen henkilön motiiveja, vaikka emme itse hyväksyisi näitä motiiveja millään tavalla.
Olennaista on yrittää ymmärtää
Täysin erimielisen ihmisen ymmärtäminen on siis mahdollista, vaikka hänen maailmankuvansa olisi täysin erilainen. Joku saattaa kuitenkin kysyä, miksi tällaisen ihmisen ymmärtäminen olisi ylipäänsä tarpeellista. Miksi haluaisin ymmärtää vihreitä, kun he ovat viherpiiperoita? Miksi haluaisin ymmärtää kokoomuslaisia, kun he ovat vain ahneita alistajariistäjiä? Miksi haluaisin ymmärtää vasemmistolaisia, kun he ovat vain laiskoja ja kateellisia minun rahoistani?
Jo pelkkään machiavelliseen ajatteluun perustuen voimme erottaa ainakin seuraavat kaksi tekijää:
- Jos ymmärrät, millä ajatuksilla toinen operoi ja mihin hän pyrkii, voit paremmin estää hänen tavoitteensa täyttymisen.
- Jos ymmärrät toisen ajattelua, voit paremmin vakuuttaa hänet omien ajatustesi paremmuudesta.
Ilman machiavellista ajattelua voidaan todeta, että ihmiset yleensä arvostavat sitä, että kokevat toisen oikeasti kuuntelevan heidän argumenttejaan. Ennakkoluuloisuuteen perustuvassa “ahaa, sanot noin vain, koska olet X”-kommunikaatiossa vastapuoli ei todennäköisesti koe tulleensa vakavasti otetuksi tai ainakaan ymmärretyksi.
Ymmärtämättömyyteen perustuva kommunikaatio voi tietysti toimia, jos haluat vain riidellä Twitterissä ja huudella loukkauksia. Järkevää kommunikaatiota se ei ole eikä varmasti rakenna mitään suurempaa.
Sen sijaan jos toinen kokee, että sinulla on edes halu ymmärtää, hän todennäköisesti suhtautuu sinuun positiivisemmin, mikä taas voi muuttua esimerkiksi rahaksi. Lisäksi ymmärtämättömyydellä on hintansa. Välillä juristina koen, että varsinainen lisäarvoni asiakkaalle syntyy siitä, että en puolen minuutin välein huuda hänelle: “Taas sä yrität kusettaa”.
Tällaisista tarhatätipalveluista voikin sitten laittaa muutaman tonnin laskun. Tokihan se minulle sopii. Välillä ripaus itsehillintää ja ennen kaikkea yritystä ymmärtää toisen osapuolen kantaa olisi kuitenkin jo itsessään säästänyt tuhansia euroja.
Jos maailmoja syleilevä asenne tai machiavellimäisyys eivät sinulle riitä syiksi yrittää ymmärtää muita, niin mieti edes lompakkoasi.
Tässä siis säästövinkki: voit säästää pitkän pennin sillä, että edes yrität ymmärtää muiden ajattelua. Jos et yritä, voit olla varma siitä, ettet onnistu.