On helppo pitää suurta Arnold Schwarzeneggeriä karisman ja johtajuuden perikuvana. Arnold on tarjonnut lukuisissa puheissaan myös menestyneen elämän ohjeita. Ei kuitenkaan kannata joutua Arnoldin karisman ja menestyksen hämäämäksi: meille tavallisille ihmisille Arnoldin ohjeet johtavat epäonneen.
Minä rakastan Arnold Schwarzeneggeriä. Arnold edustaa monia niitä asioita, joista pidän Yhdysvalloissa. Suorasukaisuus, peräänantamattomuus ja hieman pateettiselta vaikuttava amerikkalainen unelma. Jos omistaudut asialle ja teet töitä, voit saavuttaa mitä tahansa. Kun kohtaat esteen, tartu lapioon. Älä odota, että valtio, instituutio tai joku muu ratkaisee ongelman puolestasi. Se on tehtävä itse.
Asuttuani kaksi vuotta Yhdysvalloissa näin omin silmin näiden ihanteiden hyvän vaikutuksen. Vaikka Arnoldissa on eittämättä puutteita, hän ihmisenä kuitenkin heijastaa – inkarnoi, voitaisiin jopa sanoa – näitä ihanteita. Matkalaukun kanssa pennittömänä Kaliforniaan saapunut bodari, josta tulee Mr. Universum, elokuvatähti, poliitikko ja elävä ikoni. Ei tarvitse kuin katsoa Arnoldin videopuhe, jonka hän piti Capitolin valtauksen jälkeen vakuuttuakseen miehen karismasta ja johtajuudesta.
Arnoldin elämänkerta Total Recall – uskomaton elämäntarinani (2012) kuvaa kuinka Arnold ei masennu, eikä pysähdy. Häntä kehotetaan muuttamaan nimensä. Kukaan ei osaa edes kirjoittaa sanaa Schwarzenegger. Arnold vastaa: hän pitää huolen, että koko maailma pian tuntee Schwarzeneggerin nimen.
Arnoldin kuusi sääntöä
Sanon seuraavaksi asioita, jotka tulee ymmärtää tätä rakkauden ja ihailun taustaa vasten. Arnold on nimittäin tiivistänyt menestyksensä salaisuuden kuuden säännön muotoon. Netti on täynnä meemejä, joissa säännöt on esitelty. Maailmassa on tuhansia kuntosaleja, joiden seinästä nämä säännöt löytyvät.
Haluamatta vähätellä Arnoldia tai sitä, että nämä säännöt saattavat olla monille inspiraatioksi, väitän kuitenkin, että Arnoldin säännöt eivät ole menestyksen sääntöjä. Pikemminkin ne ovat resepti, jota seuraamalla ihminen voi helposti tuhota oman elämänsä. Se ”menestys”, joka tällä tavalla saavutetaan, ei ole tavoittelemisen arvoinen. Se ei johda onneen, vaan onnettomuuteen.
Tässä ovat Arnoldin säännöt muistutukseksi:
- Luota itseesi
- Riko sääntöjä
- Älä pelkää epäonnistumista
- Älä kuuntele vastaväittäjiä
- Työskentele helvetisti
- Anna jotain takaisin
Arnoldin menestyksen reseptin ytimessä on kaksi harhaa. Ensimmäinen harha on se, että menestys voidaan todella saavuttaa tällaisia sääntöjä noudattamalla. Toinen harha puolestaan on se, että Arnoldin tavoittelema menestys olisi tavoittelemisen arvoista ja että sen tavoittelu johtaa onnelliseen ja hyvään elämään.
Harha 1: menestys on sinusta kiinni
Vastaavia listoja yksinkertaisista säännöistä esittävät monet muutkin menestyvät ihmiset. Jos he kerran seuraavat sääntöjään ja menestyvät, vaikuttaisi uskottavalta ajatella, että menestys todella johtuu sääntöjen noudattamisesta. Ikävä kyllä tälle ei juuri ole todisteita.
Sääntöjen ytimessä on perustavanlaatuinen harha siitä, että voin kontrolloida omaa menestystäni. Todellisuudessa sellainen menestys, jota Arnold ajaa takaa, ei juurikaan riipu yksilöstä itsestään.
En yllättyisi, jos kuulisin, että maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka seuraavat Arnoldin sääntöjä, tai joitain muita yksinkertaisen menestyksen sääntöjä. Luota itseesi, älä kuuntele kriitikoita, tee kovasti töitä. Kuitenkin vain yksi näistä miljoonista voi ikinä olla Arnold. Vain ja ainoastaan kourallinen heistä voi saavuttaa edes hippusen sitä menestystä, jota Arnold tavoittelee.
Jokainen kynnelle kykenevä kännykkäkaupan pikkupomo ja K-kaupan tavarahankinnoista vastaava päällikkö luottaa itseensä, ei kuuntele kriitikoita ja tekee ankarasti töitä. Ja vieläpä tietoisesti vannoo näiden sääntöjen nimeen. He eivät kuitenkaan koskaan saavuta Arnoldin menestystä, eivätkä voikaan saavuttaa.
Miksi menestystä ei saavuta sääntöjä seuraamalla
Arnoldin menestys on nimittäin kiinni viime kädessä onnesta ja sattumasta. Joku on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja juuri oikeanlainen. Vain yksi voi olla Mr. Universum, terminaattori tai kuvernööri. Jokaista Mr. Universumia kohti on tuhansia häviäjiä. Jokaista kuvernööriä kohden on tuhansia tappion kärsineitä poliitikkoja, jotka tekivät aivan yhtä paljon – ja enemmänkin – töitä, luottivat itseensä ja unohtivat kriitikot.
Jos maailmaa tarkastellaan menestyksen ja epäonnistumisen kautta, tämä on häviäjien, epäonnistujien ja rikkinäisten ihmisten maailma. Jokaista voittajaa kohti on miljoonia häviäjiä. Sinä ja minä olemme molemmat äärimmäisen todennäköisesti näitä häviäjiä. Jos haluaa olla onnellinen, parasta hyväksyä se heti kärkeen.
Harha 2: Arnoldin menestystä kannattaa tavoitella
Tästä tulemmekin toiseen Arnoldin sääntöjen harhaan. Jos elämme häviäjien todellisuudessa, ja minä ja sinä olemme äärettömän suurella todennäköisyydellä häviäjiä, menestyksen tavoittelu on onnettomuuden ja tuhon tie. Se ei ole onnen tavoittelua, vaan jotain aivan päinvastaista. Se johtaa vääjäämättä elämän merkityksellisyyden kuolemaan, mielenhäiriöihin ja pohjattomaan kärsimykseen.
Tämä johtuu siitä, että noudattamalla Arnoldin sääntöjä sinusta tulee ikävä ihminen – sellainen, josta toiset eivät pidä. On monia nimityksiä ihmisille, jotka ajattelevat, etteivät yhteiset säännöt koske heitä, joilla on pohjaton itseluottamus ja jotka eivät kuuntele kriitikoita. He ovat mielestään voittajia ja menestyjiä. Sana ”kusipää” tulee ensimmäisenä mieleen.
Sääntöjen noudattaminen, nöyryys ja kriittisen palautteen huomioon ottaminen tekevät sinusta puolestaan ihmisen, jonka seurassa toiset haluavat olla. Tällöin voit olla muille hyödyksi ja iloksi. Tulet itsekin onnelliseksi.
Kannattaa myös lähteä siitä oletuksesta, että olet itse aika tyhmä, epäluotettava ja itsekäs. Tiedät ja osaat paljon vähemmän kuin luulet. Toiset ihmiset kuitenkin näkevät puutteesi ja ongelmasi usein sinua paremmin. Heidän sokeat pisteensä ovat muualla, he näkevät sinut kirkkaammin kuin sinä. Juuri tästä syystä kannattaa kuunnella heidän neuvojaan ja kriittisiä kommenttejaan sekä oppia niistä.
Älä ole aina töissä
Lisäksi Arnold neuvoo työskentelemään koko ajan. Ole aina se, joka tekee eniten töitä. Toistoja, toistoja, toistoja. Nuku nopeammin kuin muut, tule muita aikaisemmin paikalle ja lähde viimeisenä. Kun sinä katselet Netflixiä tai röpöttelet, joku muu treenaa, tulee fiksummaksi ja paremmaksi, voittajaksi.
Kaikella rakkaudella, Arnold: tämä on karmea ja onnettomuuteen johtava neuvo. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka tekevät loputtomasti töitä. He hukkuvat töihin. Tällä he saavuttavat pari ylennystä mutta menettävät elämänsä mielekkyyden, perheensä ja ystävänsä. Tekemällä töitä helvetisti menettää itsensä ja rakastamansa ihmiset, ja saa palkinnoksi rannekellon.
Parempi tehdä sopivasti töitä ja jättää aikaa laiskottelulle, ystäville, päämäärättömille keskustelulle ja muille asioille, jotka eivät johda menestykseen mutta jotka ovat nautinnollisia. Asettamasi päämäärät ovat luultavasti kuitenkin vääristyneitä.
Onnea menestyksen sijaan
Elämän onnellisuutta ja merkityksellisyyttä koskevat tutkimukset osoittavat hyvin se, että onni riippuu toisista ihmisistä ja siitä, voimmeko olla toisille iloksi ja hyödyksi. Arnoldin menestyksen resepti on individualistinen: sen tarkoituksena on yksilön menestys.
En kuitenkaan tule onnelliseksi menestyksestä, vaan siitä, että minua rakastetaan ja että voin olla iloksi ja hyödyksi toisille. Tällaiseen ”menestykseen” Arnoldin ohjeet eivät minua vie. Jos luotan aina itseeni, rikon sääntöjä enkä kuuntele muita, ihmiset eivät halua olla kanssani.
Onnellisuuden ja hyvän elämän kannalta on äärimmäisen tärkeää kalibroida omat odotukset vastaamaan todellisuuden mahdollisuuksia. Jos seuraan Arnoldin sääntöjä, todennäköisesti epäonnistun. Lisäksi saan vielä päälleni valtavan syyllisyyden taakan. Ehkä en tehnyt tarpeeksi töitä, koska en pärjännyt. Joku muu teki enemmän. Ehkä en luottanut itseeni tarpeeksi. Menestyksen puute on siten minun syytäni.
Kun et voi olla onnekas voittaja, ole onnellinen häviäjä
Jos näen maailman kuten Arnold, aina oman menestykseni tai sen puutteen valossa, normaali elämä ja sen vääjäämättömät epäonnistumiset ja menetetyt mahdollisuudet eivät voi tyydyttää minua. Tunnen syyllisyyttä häviämisestä ja tavallisuudesta. Petyn aina. Epäonnistun aina.
Kiitos, Arnold. Olet inspiroinut minua ja meitä kaikkia. Toivotan onnea valitsemallasi tiellä. Mutta kaltaisiasi ihmisiä on yksi miljardin joukossa. Sinun elämäsi ei kelpaa meille mittariksi eikä malliksi. Me muut emme ole onnekkaita voittajia. Joku meistä voi ehkä onnistua siinä, missä sinäkin olet onnistunut. Mutta tämä tapahtuu silkalla tuurilla. Sitä odotellessa keskitymme olemaan onnellisia häviäjinä.
Erinomainen kirjoitus! Kiitos Aku