Parasosiaalinen suhde tarkoittaa mediavälitteistä yksisuuntaista suhdetta, jonka ihminen kokee kaksisuuntaisena. Ihminen voi esimerkiksi eläytyä Salattujen Elämien hahmoihin niin, että hän kommentoi sarjan käänteitä ääneen ja antaa Ulla Taalasmaalle neuvoja.
Parasosiaalisen suhteen määritellyt väitöskirjatutkija Hanna Reinikainen kertoo, että ilmiö on tunnistettu jo 1950-luvulla, mutta sosiaalinen media voi tihentää ja lisätä parasosiaalisia suhteita. Kun julkkis vastaa somessa yhdelle kommentin jättäneelle, muillekin seuraajille tulee illuusio vuorovaikutuksesta, vaikka heille ei mitään suoranaisesti sanottukaan.
Parasosiaalinen suhde voi olla yhtä hyvin positiivinen kuin negatiivinenkin ilmiö. Reinikaisen mukaan esimerkiksi tv-sarjojen tuottama parasosiaalisuus helpottaa yksinäisiä ihmisiä. Samoin sosiaalisen median tarjoama vertaisverkosto voi lohduttaa ihmistä, vaikka hän itse vain lukisi muiden keskusteluja. Silti kielteisiäkin puolia on. Jos ihminen ottaa parasosiaalisuuden liian tosissaan, hän saattaa suuttua tv-sarjan näyttelijälle ja lähettää tälle aggressiivisia viestejä. Samoin sometähden fanitus voi muuttua fanaattiseksi omistushaluksi, jolloin yksilö kokee julkkiksen olevan hänen yksityisomaisuuttaan.
Yhteiskunnan kannalta parasosiaalisuus voi tuottaa kiusallisia ilmiöitä, jos esimerkiksi äänestäjät eivät perehdy poliitikon linjanvetoihin vaan äänestävät vain vahvan sometuttuuden perusteella. Parasosiaalisuus voi myös synnyttää verkkostalkkereita, yksityisyydensuojan loukkauksia, vallan väärinkäyttöä ja todellisten ihmissuhteiden hiipumista.
Kaikki ihmissuhteet ovat enemmän tai vähemmän tunnesuhteita, mutta parasosiaalisista suhteista rationaalisuus on erityisen kaukana. Koko tilanne perustuu illuusioon, jonka fani, someseuraaja tai katsoja ottaa hieman liian tosissaan. Suosittu tubettaja, näyttelijä tai poliitikko ei edes tunnista fanilaumansa yksilöitä, vaikka yksilöt tunnistavat heidät.
Jos haluaa tulkita vuorovaikutussuhdetta virtauksena, parasosiaalisessa suhteessa informaatio kulkee vain yhteen suuntaan, siis tubettajalta tai poliitikolta katsojalle. Toiseen suuntaan ei kulje sisältöä juuri lainkaan, ellei peukutuksia lasketa sellaiseksi. Seuraajat voivat toki kirjoittaa idolilleen kommentteja, mutta sometähti ei välttämättä ehdi lukea jokaista viestiä eikä varsinkaan vastata niihin.
Myös tunteiden välittymisessä on epätasapaino. Stara kertoo kuulumisistaan ja fiiliksistään geneeriselle kasvottomalle yleisölle, eikä hän tietenkään oikeasti pysty ajattelemaan jokaista vastaanottajaa erikseen. Sen sijaan yleisön tunteet kohdistuvat juuri tiettyyn fanituksen kohteeseen, eivätkä ne ole geneerisiä vaan spesifejä. Niinpä pitkäaikainen fani voi jossain vaiheessa kokea julkkiksen olevan hänelle jotain velkaa, koska fani on uhrannut idolilleen aikaa, sitoutumista ja ehkä myös rahaa fanituotteiden ja konserttilippujen muodossa. Eikö se ihana julkkis voi edes kerran vastata kommenttiini? Miksei se vastaa niihin kaikkiin lähettämiini joulukortteihin? Entä se pehmonalle, jonka postitin? Miksei se kiitä siitä?
Julkisuuden henkilöt ja poliitikot eivät voi estää parasosiaalisen suhteen syntymistä, mutta heillä on silti vastuu suhteen intensiteetistä ja osapuolten rooleista. Fanilaumaa voi nimittäin käyttää väärin esimerkiksi myymällä alaikäisille tukuittain fanikrääsää, agitoimalla seuraajat väkivaltaiseen mielenosoitukseen tai syöttämällä disinformaatiota tubekanavan seuraajille.
Parasosiaalinen suhde on sosiaalista valtaa, ja sitä pitää osata käyttää viisaasti.