Tiedonnälkä, uteliaisuus, on eräänlainen supervoima. Kun kuuntelet toisia nöyrästi, opit heiltä jatkuvasti. Jokainen voi auttaa toisia, ja hyvän tekeminen on koukuttavaa ja palkitsevaa. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä, vaikka perusteluihin onkin jäänyt monia sokeita pisteitä.
Tämä kirjoitus on Arnold Schwarzeneggerin elämänohjeita käsittelevän kirjoitussarjani neljäs ja viimeinen osa. Katso edelliset osat tästä: osa 1, osa 2 ja osa 3.
Kuudes ohje: sulje suusi ja avaa mielesi
Arnold oppi jo nuorena, että mielen treenaaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin kehon treenaaminen. Mielen treenaaminen edellyttää jatkuvaa avoimuutta ja kiinnostusta uusia asioita, kaikkia asioita kohtaan. Jos haluaa olla hyödyksi toisille ja menestyä, on oltava uuden tiedon nälkä.
Oppimista ei tule rajoittaa vain luokkahuoneeseen. Koko maailma olkoon koulusi. Yliopistotutkinto voi olla hyödyksi mutta kaikki eivät sitä tarvitse. Nuori ihminen oppii elämällä ja toimimalla aktiivisesti maailmassa. Arnold valittelee, kuinka nuoret puolipakolla ohjataan yliopistoon, vaikka samaan aikaan heidän pitäisi etsiä elämänsä visiota ja kokeilla uusia asioita. Arnold on muutenkin sitä mieltä, että fiksoituminen yliopistokoulutukseen on huono idea.
Arnoldille itselleen tavoitteiden saavuttamisen ja itsehallinnan koulu oli kuntosali. Siellä hän oppi tekniikkansa ja muodosti visionsa. Hän pääsi koulunpenkille vasta myöhemmin, jolloin hänellä oli jo visio ja tekniikka, jonka avulla saavuttaa tavoitteensa.
Tiedonnälkä, uteliaisuus, on eräänlainen supervoima. Sen avulla voi vaihtaa uraa ja tavata uusia, kiinnostavia ihmisiä. Uteliaisuus voi johtaa alanvaihtoon, muuttaa elämän suuntaa. Ihmissuhteissa uteliaisuus johtaa siihen, että kysyy toisilta kysymyksiä ja kuuntelee tarkasti, mitä heillä on sanottavana.
Arnoldin mukaan ihmiset tunnistavat kiinnostuksen ja nöyryyden. Ja sen, että henkilö osaa kuunnella kunnolla. Uteliaisuus toteutuu siis tarkkaavaisena kuunteluna ja nöyryytenä – on opittava toisilta jatkuvasti. Näin muiden ihmisten kuunteleminen ja heiltä oppiminen tulee henkilön avuksi hänen visionsa toteuttamisessa. Ole kuin sieni, Arnold kehottaa. Kuuntele muiden ihmisten argumentteja ja opi heiltä.
Opittu tieto ja ymmärrys pitää Arnoldin mukaan laittaa palvelemaan muita ihmisiä. Jos et käytä tietoasi, unohdat sen. Jos et jatkuvasti harjoita mieltäsi aivan kuin lihaksiasi, mielen kyky oppia kuihtuu pois.
Seitsemäs ohje: riko peilisi
Arnold ei tosiaankaan pidä siitä, että häntä kutsutaan ”self-made maniksi”, eli oman onnensa sepäksi. Hän on kaikesta velkaa läheisilleen, opettajilleen ja inspiraationsa lähteilleen. Hän on kiitollinen niille, jotka ovat tarjonneet hänelle mahdollisuuksia. Itse hän näkee itsensä pikemminkin merkkinä siitä, että amerikkalainen unelma voi toteutua.
Jokaisen ihmisen kyvyt ja mahdollisuudet riippuvat toisista ihmisistä. Olen mikä olen vain siksi, että elämäni ovat täyttäneet juuri tietyt ihmiset. Tästä yksinkertaisesta seikasta Arnold johtaa opetuksen: jos kerran olet saanut kaikkea hyvää, niin kanna vastuusi ja anna muille samalla mitalla takaisin.
Arnoldin ajattelu on todella kehittynyt hänen nuoruutensa päivistä. Elämä ei enää hänen mielestään ole kilpailua, nollasummapeliä, jossa toisen voitto on toisen tappio. Tilanne on itse asiassa päinvastainen: me voimme kaikki menestyä yhdessä, tulla paremmiksi ja voimakkaammiksi yhdessä. Yhden menestys ei ole toiselta pois.
Menestyvä yhteisö tukee toisiaan ja siten ruokkii toistensa menestystä. Myös keskinäisellä kilpailulla on tässä oma roolinsa: Arnold kiittelee kilpakumppaneitaan inspiraatiosta treenata kovemmin ja paremmin. Lopulta yhden menestys voi koitua toisen hyödyksi, jos tämä menestynyt auttaa muita, jakaa oppimaansa eteenpäin. Joten: anna lahjaksi, kun olet lahjaksi saanut.
Toisten auttaminen on jotain sellaista, jota jokainen voi tehdä. Ihmiset tavallisesti ajattelevat, ettei heillä ole mitään annettavaa. Tästä Arnold on eri mieltä: kaikilla on jotain annettavaa toisille. Jos ei muuta, voi antaa aikaansa ja kätensä. Pidä silmäsi auki ja auta jotakuta kantamaan kauppakassejaan tai keräile roskia tiensivusta.
Arnold kertoo myös siitä, kuinka toisten auttamisesta voi tulla riippuvaiseksi. Hyvän tekeminen on koukuttavaa ja palkitsevaa. Erityistä nautintoa ihminen voi saada siitä, kun hän inspiroi toisia ja osoittaa, että heidän mahdottomaksi luulemansa saavutukset ovatkin mahdollisia.
Nämä hyvän tekemisen kokemukset muuttivat hiljalleen Arnoldin visiota. Aluksi vision sisältönä olivat hänen omat saavutuksensa ja menestyksensä. Mitä enemmän hän koki auttavansa toisia, sitä enemmän toisten auttaminen valtasi hänen visiotaan. Älä siis tuijota peilistä itseäsi, vaan katso lähimmäistäsi.
Arnoldin ajatus on siis se, että henkilökohtaiset pyrkimykset ja tavoitteet eivät ole ristiriidassa toisten auttamisen kanssa. Omastaan antaminen ei vähennä onnea ja merkityksen kokemusta, vaan pikemminkin lisää sitä. Näin myös omista saavutuksista voi iloita uudella ja merkityksellisemmällä tavalla.
Ole hyödyksi!
Arnoldin kahteen viimeiseen elämänohjeeseen on helppo yhtyä. Filosofit ovat aina korostaneet sitä, kuinka oppiminen ja ajatteleminen ovat yhteydessä hyvään ja onnelliseen elämään. Monet antiikin filosofit, kuten esimerkiksi Epikuros, ajattelivat, että ihmisen onnea edesauttavat todet uskomukset ja sitä haittaavat epätodet harhat ja illuusiot. Pyrkimys kohti onnea on pyrkimystä kohti totuutta.
Toki antiikin filosofien visio oli siinä mielessä elitistinen, että se korosti usein joidenkin perimmäisten, metafyysisten totuuksien tuntemista. Arnoldin visio on puolestaan maanläheisempi: tärkeintä on avoimuus uusille taidoille ja tiedoille. Teoreettinen tieto ei vielä ratkaise mitään. Kuka tahansa voi oppia lukemalla kirjoja, harjoittelemalla ja oppimalla muilta.
Arnoldin oppeja voisi tukea antiikkisella ajatuksella älyllisistä hyveistä. Älylliset hyveet ovat opittuja luonteenpiirteitä ja asenteita, jotka edesauttavat pyrkimystä kohti totuutta. Näitä ovat esimerkiksi älyllinen avoimuus ja nöyryys – molemmat Arnoldin mainitsemia hyveitä. Dogmaattisuus ja ylpeys ovat vastaavasti älyllisiä paheita, jotka johtavat ihmisen etäämmälle totuudesta.
Muutenkin hyve-etiikka sopisi hyvin Arnoldin kuvaamaan hyvän elämän kehykseen. Visio antaa päämäärän. Toistot ja harjoittelu tuottavat hyödyllisiä luonteenpiirteitä ja tapoja. Yksilön hyveet tuottavat myös yhteistä hyvää: hyveellinen ihminen on rehellinen ja oikeudenmukainen, mikä tekee hänestä luotettavan kumppanin.
Myös toisille hyödyksi olemisen Arnold perustelee yksilön hyvän näkökulmasta. Toisten auttaminen ja hyödyksi oleminen tuottaa sinulle tyydytystä ja hyödyttää sinua. Arnoldin ajattelun puutteena tässä yhteydessä on kuitenkin se, että toisinaan yksilöiden edut menevät ristiin. Jotkut eettiset teoriat, kuten sääntöetiikka, voivat tällaisissa tapauksissa vaatia yksilön uhraamaan oman etunsa yksilön puolesta.
Muutenkin Arnoldin etiikassa uhrautuminen ja omista eduista luopuminen eivät juurikaan esiinny. Muiden auttaminen integroidaan osaksi yksilön omaa visiota, jossa hän tavoittelee hyvää itselleen. Radikaalimpaa lähimmäisenrakkautta ajava etiikka puolestaan asettaisi toisten auttamisen yksilön oman vision ytimeen. Se kehottaisi ihmistä luopumaan kaikesta oman hyvän tavoittelusta ja omistautumaan toisten hyvän tavoittelulle.
Mitä siitä kirjan perusteella voikaan päätellä, Arnoldin eettinen ja poliittinen ajattelu on monessa mielessä konservatiivista sanan perinteisessä merkityksessä. Hän pitää etusijalla perhettä ja lähimmäisiä. Yksilön päämäärillä ja vapaudella on keskeinen arvo. Yhteisö koostuu vapaista, hyvää tavoittelevista ja järkevistä yksilöistä. Avain hyvään yhteiskuntaan on yksilöiden kehittäminen. Kaikki politiikka lähtee liikkeelle aina yksilöiden muutoksen tasolta. Näin politiikassa ei pyritä vallankumoukseen järjestelmän tasolla. Systeeminen muutos tapahtuu muuttamalla yksilöt, ei toisinpäin.
Vaikka Arnold kovasti suosittelee avoimuutta ja uuden oppimista, ei hän näytä juurikaan lukeneen filosofiaa, etiikkaa eikä poliittista ajattelua. Hänen ajatteluaan ovat sen sijaan muovanneet hänen omat kokemuksensa ja pyrkimyksensä. Tästä syystä siihen on jäänyt monia sokeita pisteitä. Ehkä tällaista lukeneisuutta on turha häneltä vaatiakaan. Arnoldille itselleen varmasti riittäisi se, että hänen kirjansa inspiroisi ihmisiä elämään paremmin ja antaisi motivaatiota elämänmuutokseen.
Tällaisena kirja on vilpittömän ja erikoisen ihmisen, hyvin erikoisen elämänsä aikana opitun viisauden tiivistymä. Se tuskin tyydyttää ihmistä, joka etsii koherenttia elämänfilosofiaa, mutta se ei kirjan tarkoitus olekaan. Kirja varmasti inspiroi monia ihmisiä, vaikka minua kaikki sen tarinat eivät inspiroikaan. Kirjan luettuani rakastan kuitenkin Arnold Schwarzeneggeriä entistäkin enemmän.