Mistä karismaattinen puhuja on rakennettu? Karismasta on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Netti pullistelee ohjevideoita ja pitkiä vinkkilistoja karisman saavuttamiseksi. Nämä kaikki ovat hyödyllisiä aiheeseen perehtymiseen – onhan karisma varsin monitahoinen ilmiö. Jos haluat tulla karismaattisemmaksi puhujaksi, pääset kuitenkin loistavasti alkuun muutamalla täsmäohjeella.
Olen toisinaan pistänyt koulutuksissani osallistujat pohtimaan karismaa syvällisesti. Jaan porukan pieniin ryhmiin ja tehtäväksi annan miettiä omasta mielestä karismaattisia esiintyjiä ja sitä, mistä heidän karismansa syntyy. Lopuksi keräämme pohdinnat yhteen.
Fläppitaulu täyttyy erilaisista puhujalle hyödyllisistä ominaisuuksista:
kokemus, eläväinen kieli, värikkyys, kyky selittää asioita, ronskius, itseironia, herrasmiesmäisyys, selkeys, huumori, kyky synnyttää tunteita, tunteellisuus, asiantuntemus, ääni, energia, arvovalta, innostus.
Mutta kaksi piirrettä saa selvästi enemmän mainintoja kuin muut: määrätietoisuus ja levollisuus.
Vaikka puhujan karisma on monipuolinen ilmiö, määrätietoisuus ja levollisuus ovat kaksi ominaisuutta, joita korostamalla jokainen puhuja voi lisätä helposti omaa vaikuttavuuttaan. Kuinka tämä tapahtuu? Annan nyt karismaa synnyttävät vinkit viidellä esiintymisen osa-alueella: asento, liike, katse, ääni ja rytmi.
Asento – sinä olet johtaja
Asennollasi on valtava merkitys siihen, miten yleisö arvioi sinua. Jos seisot kapeasti, pienennät itseäsi ja vaikutat siltä, että voit pahimmassa tapauksessa kaatua. Jos seisot jalat oudoissa asennoissa, vaikutat kiusaantuneelta.
Tee näin: Ota vakaa seisoma-asento, jossa paino on tasaisesti molemmilla jaloilla. Asennon tulee olla riittävän leveä: hartioiden leveys on hyvä lähtökohta – ja toisinaan asento voi olla jopa hieman leveämpi. Tällä viestit määrätietoisuutta.
Älä heilu. Älä vispaa jalkojasi. Seiso vakaasti paikallaan. Näin osoitat levollisuutesi.
Liike – hallitse tilaa
Vaikka seisot vakaasti paikallasi, se ei merkitse sitä, että sinun pitäisi olla kuin rautakangen niellyt. Päinvastoin, on tärkeää, että elät puheesi mukana myös liikkumalla. Liikuta siis käsiäsi ja toisinaan koko kehoasi.
Mihin kädet pistetään? Tämä on usein kuultu kysymys. Aina kun ryhdyt pohtimaan käsiäsi esityksesi aikana, ne tuntuvat olevan väärässä paikassa. Parasta olisikin, että voisit keskittyä niin hyvin kuulijoihisi ja puheesi sisältöihin, ettet mieti käsiäsi lainkaan. Silloin ne yleensä alkavat liikkua aivan itsestään puheen mukana – ja tämä on hyvä!
Seuraava askel on, että vahvistat tietoisesti puheesi sanomaa käsiesi liikkeillä. Tämä ei vaadi erityistaitoja, eikä käsien liikkeitä tarvitse juurikaan harjoitella etukäteen. Harjoittelu voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että liikkeesi alkavat vaikuttaa päälleliimatuilta. Kaikki tietävät, miten voit korostaa sanojasi käsilläsi, jos kerrot saaneesi ”näin suuren kalan” tai kerrot inflaation laukkaavan ”näin korkealla” tai havainnollistat kahta asiaa sanomalla ”yhtäältä X, toisaalta Y”.
Anna siis käsiesi liikkua mutta liikuta myös itseäsi. Puhujalla on melkein aina käytössä tilaa. Liikkumalla osoitat hallitsevasi sitä. Ei ole kuitenkaan se ja sama, miten liikut. Jatkuvasti edestakaisin ravaavat puhujat vaikuttavat levottomilta. Tee ennemmin niin, että vaihdat puheenvuorosi aikana toisinaan paikkaa: otat siis muutaman määrätietoisen askeleen ja jatkat puhettasi uudesta paikasta.
Katse – ”minä pidän sinusta”
Puhut niille ihmisille, jotka ovat tulleet sinua kuuntelemaan. Yleisösi ei ole jossain toisaalla. Se ei löydy myöskään katonrajasta tai kengänkärjistä. Katse toiseen ihmiseen avaa kanavan. Kun puhuttelet kuulijaa katsoen häntä silmiin, hän on valmis kuuntelemaan.
Kasvoillasi oleva hymy tekee kohtaamisen vielä helpommaksi: hymy houkuttelee myös kuulijat hymyilemään. Ei ole kuitenkaan aivan sama, miten hymyilet. Kasvoille pakotettu virnistys tuntuu teennäiseltä. Ajattele ennemmin tilannetta, jossa hymyilet onnellisesti ja pakottomasti, esimerkiksi mukavaa illanviettoa hyvien ystäviesi kanssa. Ilmeesi viestittää, että viihdyt tilanteessa ja pidät kuulijoistasi.
Ääni – eloisa sävel takaa mielenkiinnon
Taitava puhuja kiinnittää huomiota siihen, miten hän käyttää ääntään. Puhuja voi ilmentää määrätietoisuutta kahdella tavalla: Yhtäältä hän pitää äänenvoimakkuuden sen verran korkeana, että hän selvästi erottuu puhujana ja tilanteen johtajana. Toisaalta hän osaa myös vaihdella volyymia niin, että jotkut sanat hän voi lausua hyvinkin hiljaa saaden kuulijat terästäytymään.
Vaihtelu kuuluu muutenkin karismaattisen puhujan äänessä. Hän eläytyy puheensa sanomaan ja painottaa sen mukaisesti avainsanoja. Puheen nuotti ei ole monotoninen vaan puheessa on eloisa sävel. Ääni välittää lämpöä ja halua palvella kuulijoita.
Rytmi – tauko on puhujan paras ystävä
Toisinaan sparraan varsin kokeneita puhujia, joiden kohdalla pitää miettiä tavallista tarkemmin, mitä vielä voisi parantaa. Hyvin usein kehittämiskohta on löytynyt tauoista. Taukoja pidentämällä ja taukoja lisäämällä melkein jokaisen puhujan esitys tulee paremmaksi.
Moni kokematon asiantuntijapuhuja tekee hermostuksissaan sen virheen, että he puhuvat kaiken sanottavansa yhteen putkeen ilman taukoja. Kokonaisuudesta tulee tällöin varsin uuvuttava. Kuulijat kaipaava hengähdystaukoja, jolloin he voivat hieman pysähtyä miettimään, mitä saivat juuri kuulla.
Pitämällä tauon voit alleviivata sitä, mitä juuri sanoit. Pitkä tauko puolestaan lisää jännitettä ja kuulijoiden odotuksia. Erilaisia taukoja vaihtelemalla saat puheeseen miellyttävän ja kiinnostavan rytmityksen. Tauoissa puhujan määrätietoisuus ja levollisuus yhdistyvät.
Sinä voit lisätä karismaasi
Puhujan karisma ei ole mikään mystinen sisäsyntyinen ominaisuus vaan sen vaikutelma syntyy puhujan suorituksesta ja yhteispelistä yleisön kanssa. Se on pitkälti sekoitus puhujan määrätietoisuutta ja levollisuutta mutta myös suhdetta yleisöön, jossa korostuu kuulijoista välittäminen ja alttius palvella.
Puheen sisällön ja rakenteen pitää tietenkin olla kunnossa, mutta todellisen hengen siihen saa puhallettua puhuja, jonka yleisö kokee karismaattiseksi. Ja on niinkin, että karismaattinen esiintyjä saa omalla vangitsevalla olemuksellaan paikkailtua puheen heikkouksia ja nostettua kokonaisuuden tasolle, jolle puhe ei muuten yltäisi.