Tulevaisuus on siellä, missä tulevaisuuden sukupolvet. Onko meillä varaa moralisoida ja ylenkatsoa Tiktokin käyttäjiä?
Sain ensikosketukseni Tiktokiin vuonna 2016 tai 2017. Silloin se oli vielä nimeltään Musical.ly. Jälkikasvuni treenasi huoneessaan ahkerasti däppäämistä ja muita sovelluksessa toistuneita tanssiliikkeitä. Baby shark, du du duududu baby shark.
En hennonnut kieltää, harrastihan hän jo tanssia muutenkin. Ajattelin, että parempi, kun näkee ja oppii. Autoin kiertämään ikärajarajoituksen ja vannotin, että paikannus pidetään pois, kasvoja ei näytetä ja tuntemattomien epäilyttävistä yhteydenotoista on kerrottava vanhemmille.
Pian Musical.ly:sta tuli Tiktok. Nykyään sillä on somekouluttaja Harto Pöngän viimeisimmän tilastoinnin mukaan Suomessa noin 1,3 miljoonaa käyttäjää. Kasvua oli vuoden takaiseen helmikuuhun verrattuna noin neljä prosenttia. Neljällä muulla alustalla on Suomessa vielä enemmän käyttäjiä, mutta Tiktokin taakse jäivät ”eliitin some” X eli entinen Twitter sekä bisnesväen rakkauslapsi Linkedin. X:lla oli noin 1,1 miljoonaa käyttäjää, ja Linkedinillä vain 700 000.
Ikäryhmässä 16–24-vuotiaat Tiktokia käytti päivittäin 69 prosenttia vastaajista. Heistä Facebookia käytti vain 37 prosenttia. Sen sijaan ikäryhmässä 45–54-vuotiaat Facebookia käytti päivittäin 64 prosenttia vastaajista, ja Tiktokia vain yhdeksän prosenttia.
Mainostajat tuntevat nämä käppyrät hyvinkin tarkasti, eikä ihme. On aivan ilmeistä, että eri tuotteet ja palvelut soveltuvat eri tavoin eri ihmisille, ja että vanhempia kuluttajia ei oikein kannata etsiä Tiktokista – tai nuorempia Facebookista.
Myös viestintä tarvitsee yleisön. Siksi on vähän hämmästyttävää, millaisella pieteetillä Tiktokilta halutaan sulkea sekä silmät että korvat. Haluammeko todella, etteivät seuraavien päättäjien ikäluokat kuule meitä? Haluammeko, että he nauravat pelollemme siitä, miten kiinalaiset imevät infosodallaan meiltä sielut ja syöttävät ne tekoälyalgoritmiensa oppimateriaaleiksi?
Vuonna 2016, samoihin aikoihin, kun tyttäreni opetteli däppäämään ja flossaamaan, julkaisi Yleisradion Kuningaskuluttaja-ohjelma artikkelin Facebookin yksityisyysasetuksista. Siinä neuvottiin, että kaikkea ei tarvitse jakaa. ”Kun liittyy Facebookiin, on turha kuvitella hallitsevansa täydellisesti omaa yksityisyyttään”, artikkeli alkoi. Tietoja skreipataan estoista huolimatta ja lukemattomat mainostajat ostavat niitä. Joskus viattoman oloisen ”minkä värinen latinaa puhuva possu olet” -hupitestin datat voivat päätyä EU-eron tai Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjan manipuloimisen polttoaineeksi.
Mutta kiellettiinkö Facebook? Määrättiinkö kansanedustajat poistamaan se puhelimistaan? Lähdimmekö me itse vapaaehtoisesti pois palvelusta? Tilastojen mukaan ainakin 3,2 miljoonaa suomalaista on Facebookissa edelleen. Onko meillä siis varaa moralisoida niitä, jotka käyttävät tai edes seuraavat Tiktokia?
Se Baby sharkia huoneessaan tanssinut pikkutyyppi on kohta aikuinen. Vuosia sitten tekemämme somenkäyttösopimus on enimmäkseen pitänyt. Vaikka verkossa tulee toisinaan outouksia vastaan, on parempi, että niistä keskustellaan. Niitä kun ei voi kukaan käyttäjä aivan kokonaan välttää, vaikka kuinka kieltäisi. Ja koko internetiä ei tietenkään voi kieltää.
Presidentinvaalien toisen kierroksen alla lapseni lähetti minulle Tiktokista poliittista satiiria. Se esitti kuvitteellisen maailman, jossa kuvitteelliset Sauli Niinistö, Alexander Stubb ja Pekka Haavisto seikkailivat Minecraftin todellisuudessa ja taistelivat smaragdimiekan hallinnasta. Stubb sai Natolta testierän ydinaseita, sijoitti sen Haaviston kotiin, Haavisto järjesti metsäbileet ja riemastuttavan kekseliäs dialogi sai nauramaan ääneen. Jälkikasvuakin nauratti, ja keskiviikkoiltana sohvalla meidän todellisuutemme kohtasivat.
En olisi halunnut jättää niitä Tiktok-videoita näkemättä. Toimittajana minun kuuluu ammattini puolesta seurata aikaani ja ymmärtää, mitä ympäristössä tapahtuu. Minä en halua eristäytyä siitä todellisuudesta, jossa seuraavan sukupolven päättäjät kasvavat. Enkä voi suositella sitä muillekaan.
Ilmeisesti Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin esikunnassa ajatellaan samoin, sillä Bidenin vaalikampanjan Tiktok-tili avattiin helmikuussa. Bidenin kampanjaväki kommentoi, että tilin käytön turvatoimet ovat erityisen kireällä.
On nimittäin kiistatonta, että Tiktokin tietosuoja on mitä sattuu. Teknisen tietoturvankin kanssa on vähän niin ja näin. Kiina on diktatuuri, jolla on tarve tiedustella, valvoa ja kontrolloida, eikä näitä huolia pidä missään tapauksessa ylenkatsoa. Kriittinen massa on kuitenkin ylitetty, ja käyttäjät tuskin jättävät Tiktokia. Siksi kieltämistä tai absoluuttista pidättäytymistä helpompaa on ymmärtää, ettei minkään sosiaalisen median käyttäminen ole binäärinen joko-tai-ratkaisu, vaan jatkuva sarja käyttäjän tekemiä valintoja.
Sovellusta varten voi käyttää erillistä puhelinta, perustaa sovellukseen nimettömän tilin tai ainakin opetella ruuvaamaan asetukset kireälle. Jos huolettaa, että algoritmi oppii sinusta liikaa ja antaa sen kiinalaisille, käytä useampaa tiliä. Aivan kaikkea ei ole koskaan pakko jakaa.