Kukapa ei kaipaisi muutosta? Tämän vuoden Retoriikan kesäkoulun teemana on Kuinka muutamme huomisen. Muutos on aina mahdollisuus, mutta myös riski. Mistä tiedämme, että muutos vie meitä parempaan suuntaan? On aivan mahdollista, että muutos heikentää olosuhteita.
Taloustieteilijä ja yhteiskuntafilosofi Thomas Sowell nostaa uudessa kirjassaan Social Justice Fallacies esiin kaksi tyypillistä virhettä, joihin helposti sorrutaan, kun asioita halutaan muuttaa. Niistä ensimmäinen koskee muutettavan ilmiön analyysiä, ja toinen muutoksen mahdollisia seurauksia.
Ensimmäinen virhe on se, että kompleksinen ilmiö selitetään yhdellä yksinkertaisella tekijällä.
Tämä on vaarallista muun muassa seuraavista syistä:
- Yksinkertaistaminen saattaa johtaa tärkeiden näkökulmien tai osatekijöiden ohittamiseen, mikä voi vääristää ymmärrystä ja estää ilmiön kokonaisvaltaista ymmärtämistä.
- Yksinkertaistetut selitykset eivät myöskään tarjoa monimutkaisten ongelmien ratkaisuun riittäviä tai tehokkaita ratkaisuja, koska ne eivät ota huomioon kaikkia ilmiön ulottuvuuksia.
- Lisäksi yksinkertaistetut selitykset ovat alttiita väärinkäytölle ja manipuloinnille, koska ne voivat tarjota helpolta vaikuttavan ja houkuttelevan ulospääsyn ongelmasta. Erityisesti populistit, sekä vasemmalla että oikealla, rakastavat yksinkertaisia selityksiä.
Seuraapa sosiaalista mediaa seuraavalla kerralla, kun jotain kauheaa tapahtuu. Kiinnitä huomiota siihen, miten tapahtunut kauheus selitetään yksinkertaisella syyllä, ja kuinka tämä syy sattuu olemaan nätisti linjassa kauhistelijan poliittisen vakaumuksen kanssa.
Toinen virhe on väite muutoksen seuraukset ovat tiedossa, ja niitä voidaan kontrolloida.
Ihminen ei ole kaikkitietävä, emmekä me koskaan kykene täysin tiedostamaan tekojemme seurauksia. Silti meillä on velvollisuus arvioida tekojemme ja valintojemme seurauksia, eettistä oikeutusta ja selvittää, aiheuttaako teko enemmän hyvää vai pahaa. Laiminlyömällä tämän syyllistymme eettiseen vastuuttomuuteen. Jos emme harkitse tekojemme seurauksia perinpohjaisesti, teemme haittaa muille ihmisille, ympäristölle tai yhteiskunnalle. Vastaavasti pohtimalla sitä, mikä tässä kaikessa voi mennä pieleen, voimme tunnistaa mahdolliset riskit omalle ja yhteisömme hyvinvoinnillemme.
Voisi luulla, että tämän sanominen ääneen on turhaa. Totta kai me harkitsemme tekojemme seurauksia! Ikävä kyllä näin ei ole. Seurausten pohtiminen ei ole vain vaikeaa, vaan se on myös epämiellyttävää, ja siksi ihmiset välttelevät sitä.
Tuoreimpia esimerkkejä tästä on esimerkiksi Saksan energiapolitiikka, jota rakennettiin pitkään Venäjän varaan. Koti-Suomessa SOTE-uudistuksen absurdiudet iskevät paraikaa silmille, vaikka aiemmin kovasti vakuuteltiin, että seuraukset ovat kyllä hallinnassa.
Seurausten pohdintaan liittyy aina se riski, että pohdinnan seurauksena voin joutua kyseenalaistamaan omat perususkomukseni, ja tätä kukaan ei mielellään tee.
Nämä mainitut virheet ovat yleisiä ja houkuttelevia, koska ne esittävät maailman yksinkertaisena ja luovat vaikutelman helppoudesta. Korjaamalla vain tämän yhden asian asiat muuttuvat paremmaksi kuin sormia napsauttamalla. Helppoja ja liian hyvältä kuulostavia ratkaisuja on kuitenkin syytä välttää. Tai ainakin miettiä useammasta vinkkelistä.
Muuten seurauksena voi olla entistäkin suurempi ongelma.