Iltapäivälehtien lööpit ja kannet perustuvat pitkälti jo koulusta tuttuun listaan ja herättävät voimakkaita ja ristiriitaisia kokemuksia. Niin on tarkoituskin.
TÄLLAINEN ON PUTININ SEKSIANSA, julistaa Iltalehden kansi huhtikuussa. Turvonnut presidentti katsoo kuvassa vasemmalle kohti sanaa seksiansa, ja hänen korvansa yläpuolelle venyy teksti, jonka mukaan tutkija kertoo, että suomalaisetkin ovat voineet haksahtaa.
Ruokakauppareissun päätteeksi raatelen argumentteja kappaleiksi vielä, kun olemme jo pakanneet ostoksemme ja ehtineet ajaa hyvän matkaa kotia kohti. Seksiansalle on oikea nimi, kompromat, eikä Putin keksinyt sitä, vaan Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB käytti sitä jo ainakin 1950-luvulla ja hunaja-ansoja vielä aikaisemmin.
Kavereiden kesken asia alkaa lopulta naurattaa. Jaamme kuvia Putinista Kremlissä pöytänsä ja ison näytön ääressä ja päättelemme, että suomalaisten seksivideot ovat syy sille, miksi ”bunkkeripappa” poistuu ihmisten ilmoille niin harvoin. Asia on kuitenkin vakavampi, eikä se liity seksiin tai kiristykseen.
Suomessa asuvat ukrainalaiset tekivät laskemia iltapäivälehtien kansista siitä alkaen, kun Venäjä käynnisti täysmittaisen hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022 ja jatkoivat sitä kesäkuuhun 2023. Presidentti Vladimir Putinin naama tai ainakin nimi komeili tänä aikana 52 prosentissa Ilta-Sanomien julkaisemista kansista. Iltalehdellä osuus oli hämmentävät 82 prosenttia.
Huomautettakoon, että en ole tarkistanut lukuja itse. Ne löytyvät varsin kattavasti eriteltyinä osoitteesta iltahuti.com. Siellä selvityksen tekijät kiinnittävät huomiota myös siihen, että kansissa Ukraina ja ukrainalaisten hätä on toistuvasti aliedustettuna siinä missä sotarikollista nimeltä Putin kohdellaan kuin julkkista.
Minä olen Ilta-Sanomien entinen kesätoimittaja. Iltalehdessä vierähti vähän pidempään, noin puolitoista vuotta. Tiedän tarkasti, että iltapäivälehtien myyntiargumentteja ei voi rakentaa ukrainalaisten, eikä oikeastaan kenenkään muunkaan yksittäisen ihmisryhmän, mielipiteitä miellyttämään. Se merkitsisi myynnin tyrehtymistä ja irtisanomisia monelle toimittajalle.
Suomalaiset yleensä parahtavat ja vaativat sisältövaroituksia, jos lapsiin kohdistuva tai muu kotimaassa tapahtuva raaka väkivalta puskee lastenkin silmille kioskin ikkunasta tai ruokakauppajonossa. Se pelottaa ja ahdistaa. Nyt Putin ahdistaa ukrainalaisia, mikä on ymmärrettävää. Minua bunkkeripappa lähinnä ärsyttää.
Iltapäivälehtien paperituotteet alkavat kuulua menneisyyteen. Internet kirii, levikki laskee ja irtonumerolehtien julkaiseminen loppuu varmasti ennen pitkää. Olen itsekin tehnyt Putin-aiheisia otsikoita, sillä tiedän, että häneen kohdistuva patologinen mielenkiinto saa ihmiset klikkaamaan jutun luettavakseen. Tällä samalla logiikalla Putinin seksiansat, rakastajattaret, lapset ja salaiset suunnitelmat pysyvät iltapäivälehtien kansissa niin kauan, kun niillä on mahdollisuus antaa tekohengitystä myynnille.
Ihmisten mielenkiinnon suuntautuminen on edelleen karkeasti arvioiden tiivistettävissä 1200-luvulla eläneen Tuomas Akvinolaisen syntilistaan, johon pohjaa nykykäsityksemme kuolemansynneistä. Niitä ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Mitä Putin näistä meissä herättää? Tunnemmeko ylpeyttä omasta ylemmyydestämme? Kadehdimmeko hänen kansaltaan ryöstämillään miljardeilla hankkimaansa Blancpainin kelloa? Tunnemmeko himoa ajatellessamme, että hän voisi katsoa tiedustelupalvelujen kiristysmielessä hankkimia seksivideoita? Tirkistelyhalua, vahingoniloa?
Kannet ja niiden myyntiargumentit kertovat meistä itsestämme. Eivät ehkä yksilöinä, vaan inhimillisinä olentoina. Me olemme samaan aikaan viettiemme ohjattavissa, mutta lisäksi eettisiä ja moraalisia toimijoita, jotka toivottavasti muistavat kyseenalaistaa myös omia ajatuksiaan ja motiivejaan.
Silti on tunnustettava, että minulla on unelma. Toivoisin näkeväni jonain päivänä iltapäivälehden, jossa Putin joutuu Amazing Race -kisaan, jonka maalina on Haagin sotarikostuomioistuin. Ostaisin heti ainakin viisi lehteä.
Minä haluan tuntea ylpeyttä!