Ensi-impression tekemiseen tarvitaan vain noin sekunnin kymmenesosa, eikä sitä voi enää tämän jälkeen helposti muuttaa. Mielikuva meistä saattaa tietysti muuttua ajan myötä paljonkin niiden mielissä, joita tapaamme vielä myöhemmin. Mutta etäisiksi jääville alkuvaikutelmamme jää pysymään.

Ei ole ihme, että ensi-impression merkitystä painotetaan yhteiskunnassamme: Monissa eri yhteyksissä kohtaamme ihmisjoukkoja, joista vain osan kanssa pääsemme tasolle, jolla emme ole enää yksiulotteisia kohtaamisia vaan moniulotteisia yksilöitä.

On vain yksi mahdollisuus tehdä vaikutus, emmekä halua hukata sitä.

Ensi-impressiosta puhuttaessa viitataan lähes aina meihin, yksilöihin, kokonaisuutena. Tällöin tarkoitetaan siitä, miltä näytämme, miten elehdimme, millainen on ryhtimme, miten esittelemme itsemme ja niin edelleen.

Ensi-impressio voi kuitenkin syntyä myös sanoista – väitteistä, vastauksista ja kysymyksistä – ja aina yhä uudestaan, vaikka jo tunnemmekin kanssakeskustelijamme. Tällöin puhutaan ensireaktiosta.

Tämä pätee yhtä lailla meille täysin vieraisiin ihmisiin kuin parhaisiin ystäviin ja puolisoihinkin. Näiden ihmisuhteiden keskusteluissa merkittäviä ensireaktioita annetaan ja analysoidaan päivittäin. Siis miten?

Tyypillinen tilanne on vastaus pyyntöön, esimerkiksi silloin, kun ystävämme pyytää meitä seurakseen, kuuntelemaan vaikka klassista. Jos vastauksemme on heti alkuun kielteinen, tai edes epäröivä, peli on oikeastaan pelattu jo.

Riippumatta siitä, mitä sanomme ensisanojen jälkeen, olemme jo paljastaneet asenteemme. Vaikka aidosti muuttaisimme mielemme vielä keskustelun aikana, ensireaktiomme jäisi vaikuttamaan taustalle.

Miksi tällä on sitten merkitystä?

Siksi, koska ensireaktiomme paljastaa sen, keitä me olemme ja mitä me arvostamme. Se paljastaa suhtautumisemme esitettyyn asiaan sellaisenaan, puhtaana, ilman että keskustelu, neuvottelu, suostuttelu tai painostus olisivat ehtineet vaikuttaa meihin.

Jos tavoitteena on olla hyvä ystävä, puoliso tai työkaveri, ensireaktioon kannattaa kiinnittää huomiota.

Esitetty väite pätee kaikkiin tilanteisiin ja sanojen lisäksi yhtä lailla ilmeisiin, eleisiin ja äänenpainoon. Ensi-impression tavoin ensireaktio syntyy hetkessä ja on vaikeasti muutettavissa.

Ongelmalliseksi tämä muodostuu silloin, kun loukkaamme tahtomatta meille tärkeää ihmistä nihkeällä kommunikoinnilla. Vastaan tuleminen ei enää auta tilanteessa, jossa olemme tuhonneet tunnelman ja innostuksen torjumalla toisen.

Mikä siis ratkaisuksi?

Ratkaisuja on kaksi – tai oikeastaan yksi. Ensimmäinen nimittäin vain koskee sen tosiasian toteamista, että reaktio on sellainen kuin se on, koska henkilö on sellainen kuin hän on. Hyvässä ja huonossa mielessä ensireaktio edustaa meitä aidoimmillaan.

Toinen ratkaisu on ottaa lähtökohdaksi kyllä-asenne, mikä tarkoittaa keskusteluosapuolen ehdotuksiin lähtökohtaisesti hyväksyvästi suhtautumista.

Moni meistä on valinnut vakiovastauksekseen ein tai ehkän, vaikka vain hyvin harvoin kyllän sanominen johtaa huonoon lopputulokseen. Suostuvainen ensireaktio estää sen, että keskustelu saa jo ensialkuun negatiivisen pohjavireen.

Kun keskustelun henki on hyvä, voi kyllä-asenteesta vielä neuvotella itselleen mieluisan ratkaisun ilman, että keskusteluosapuoli loukkaantuu. Ehdotuksesta voi lisäksi myös kieltäytyä melko lievin seuraamuksin verrattuna siihen, että olisi ottanut tiukan ei-linjan lähtöasenteekseen.

Kun seuraavan kerran ystäväsi ehdottaa sinulle keikalle lähtemistä, puoliso yhteistä kävelyhetkeä tai esimies uutta ideaansa, mieti tarkkaan, miten vastaat. Ensireaktion tekemää vahinkoa voi nimittäin olla todella vaikea korjata enää jälkikäteen.