Keskustelet kaverisi kanssa. Tiedätkö, mitä hän kullakin käsitteellään tarkoittaa, vai päätteletkö käsitteistä? Käsitteistä päätteleminen tarkoittaa, että henkilö olettaa asioita sen perusteella, mitä käsitettä on käytetty.
Useimmiten tämä toimii hyvin. Kielitieteilijät osannevat selittää asian paremmin, mutta suuri osa kommunikaatiostamme perustuu erilaisiin käsitteisiin. Jos sanon “juoneeni aamulla kahvia”, sinulle muodostuu todennäköisesti melko tarkka kuva siitä, mitä tein ja milloin.
Yksityiskohdat saattavat toki mennä mönkään. Heitinkö sumpin kerralla huiviin vai nautiskelinko siitä ajan kanssa? Tarkoittiko “aamu” kellonaikaa 6:30 vai kenties 8:30? Oliko kahvi mustaa vai oliko siinä maitoa? Useimmiten tällaisilla yksityiskohdilla ei kuitenkaan ole väliä, tai vähintään tiedostat, ettet tiedä kaikkia tarinan yksityiskohtia.
Välillä käsitteistä päättely tuottaa ongelmia.
Jos sanon, että “Herra X on pitkä mies”, kuinka pitkä kuvittelisit X:n olevan? Olettaen, että X on suomalainen, ehkä arvaat hänen olevan vähintään 190-senttinen tai ehkä 2-metrinen. Mutta muuttuuko arviosi, jos kerron herra X:n olevan japanilainen? Tai entä jos kerron hänen olevan hollantilainen? Todennäköisesti muuttuu.
Yleensä käsitteistä päätteleminen ei siis ole ongelma, mutta välillä samat sanat tarkoittavat eri ihmisille täysin eri asioita. Tällöin keskustelu muuttuu huomattavan vaikeaksi. Vaikka keskustelukumppanit vaikuttavat puhuvan samoista asioista, yhteisymmärrystä ei vain tunnu löytyvän. “Miten kukaan voi olla tuota mieltä!?”
Tällöin kyseessä voi olla tilanne, jossa osapuolet tarkoittavat samalla sanalla eri asioita. Erityisen hankalaksi tilanne menee, jos sanat jo valmiiksi tuovat mieleen kuohuttavia asioita.
Keskustelu Oulun seksuaalirikoksista ilmentää käsitteistä päättelyn ongelmia
Viime aikoina Suomen mediassa on kohistu Oulussa tapahtuneista, lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Seksuaalirikokset ja erityisesti lapsiin kohdistuneet sellaiset ovat aihe, joka aiheuttaa kuohuntaa. Kun tilanteeseen liitetään vielä se, että epäillyt ovat olleet ulkomaalaisia, on tyrmistys valtava.
Tarkoituksenani ei ole ottaa kantaa tapahtumien rikosoikeudelliseen tulkintaan tai siihen, pitäisikö lakeja muuttaa tai millä tavalla.
Oulun tapahtumien ympärillä käytävässä julkisessa keskustelussa on ollut mielenkiintoista havaita, miten ihmiset puhuvat seksuaalisesta väkivallasta ja varsinkin raiskauksista, sillä keskustelussa on havaittavissa käsitteistä päättelemisen piirteitä.
Rikokset on kielletty kaikkialla maailmassa
Oulun rikosvyyhtiin liittyvässä TV-keskustelussa asiantuntija totesi, että “raiskaus on kielletty myös islamilaisen sharia-lain mukaan ja rangaistuksena on kuolema”. Näin varmasti on, sillä raiskaus on niin perusmuotoinen rikos, että se todennäköisesti on kielletty jotakuinkin kaikkialla maailmassa.
Mutta se, mikä on raiskauksen määritelmä, vaihtelee huomattavasti maittain. Suomessakin on tehty kansalaisaloite raiskauksen määritelmän muuttamisesta suostumusperusteiseksi (nk. #suostumus2018-aloite).
Niin pitkälti kuin olen itse käsittänyt, sharia-laki lähtee siitä, että raiskaus on zina, johon henkilö on pakotettu. Zina taas merkitsee laitonta seksuaalista tekoa, yleensä sukupuoliyhteyttä. Milloin sukupuoliyhteys on laiton? Esimerkiksi silloin, kun sukupuoliyhteydessä olevat henkilöt eivät ole naimisissa toistensa kanssa.
Toisaalta useissa maissa on lakipykäliä, jotka poistavat raiskauksen rangaistavuuden, jos raiskaaja menee naimisiin uhrinsa kanssa jälkikäteen (ks. esim. Wikipediasta) ja joissain maissa tällaisia pykäliä voidaan soveltaa myös lapsiuhreihin.
On faktisesti täysin oikein sanoa, että tällaisessakin maassa “raiskaus on kriminalisoitu ja sitä pidetään vakavana rikoksena”. Jos rangaistuksen kuitenkin voi välttää menemällä naimisiin alaikäisen uhrinsa kanssa, on selvää, että tällaisessa tapauksessa raiskauksen merkityssisältö poikkeaa merkittävästi siitä, mikä se Suomessa on.
Ennen kuin ihmisjoukot ryntäävät kadulle, todettakoon, että nytkin tapahtuneet rikokset mitä ilmeisimmin olisivat olleet myös sharia-lain mukaan lainvastaisia. Ja eipä silti: vielä 25 vuotta sitten Suomessa oli täysin sallittua olla tahdonvastaisessa sukupuoliyhteydessä aviopuolisonsa kanssa. Aviopuolisot kun oli suljettu raiskausrikoksen määritelmän ulkopuolelle.
Sattuneesta syystä kansainväliset rikosvertailut ovat hyvin hankalia toteuttaa, sillä se, miten rikokset on missäkin maassa määritelty, vaikuttaa väistämättäkin tuloksiin.
Jos haluat vaikuttaa, sinun tulee ymmärtää toisen käyttämät käsitteet kokonaan
Yllä oleva esimerkki seksuaalirikoskeskustelusta valaisee sitä, miten erityisesti vakavissa ja kuohuttavissa aiheissa on helppo olettaa vastapuolen käyttämien sanojen merkityssisällöt. Silloin menee helposti metsään.
Vaikka vaara on suurin voimakkaita tunteita herättävissä aiheissa, sama vaara piilee myös tavallisemmissa keskusteluissa.
Jos käyt bisnesneuvottelua “luotettavasta IT-järjestelmästä”, mitä luotettavuus tarkoittaa? Sitä, että järjestelmä kaatuu vain kerran tunnissa? Vai olisiko sittenkin järkevää määritellä, mitä luotettavuus tuossa yhteydessä tarkoittaa?
Jos kaverisi pyytää tuomaan kaupasta “muutaman hedelmän”, kuinka monta tuot? 3 kappaletta vai 3 kiloa?
Ja jos puolisosi on valmiina “ihan just”, kuinka monen tunnin odotteluun kannattaa valmistautua?
Tämän vuoksi useimmiten onkin järkevää pyytää toisen osapuolen määritelmää asioille, joista keskustelette: määritelmällä on väliä. Jotta voisit ymmärtää ja vaikuttaa, sinun täytyy ensin tietää, mistä puhut ja mistä vastapuolesi puhuu.