Kun viestimme toisen ihmisen kanssa kielen avulla, valikoimme sanoja, jotka edustavat sitä, mitä haluamme toiselle ilmaista. Valitsemme ne sanat, termit ja kielikuvat, jotka meidän mielestämme parhaiten vangitsevat asiamme ytimen. Saatamme kuitenkin unohtaa, että kuulijalle samat sanat edustavat eri asioita.
Kun kuulet sanan kissa, mitä ajattelet? Tiedät kissan nelijalkaiseksi kotieläimeksi, jolla on viikset, korvat ja häntä. Mutta onko kissa pehmeä, naisellinen, sensuelli, suloinen, ketterä ja kehräävä lemmikki? Onko se pirullinen, juonitteleva, maailmanvalloitusta suunnitteleva, kukkapurkkeja lattialle paiskova tuittupää? Vai onko kissa se paskiainen, joka söi lemmikkimarsusi?
Näistä ensimmäinen, eli nelijalkainen kotieläin, on kissan denotaatio, sanan ilmeinen perusmerkitys. Se ei sisällä subjektiivista tulkintaa. Jälkimmäiset puolestaan ovat sanan konnotaatioita, eli mielleyhtymiä, lisämerkityksiä. Ne ovat henkilökohtaisia ja riippuvat kokemuksistasi erilaisten kissojen kanssa tai mitä sinulle on kerrottu kissoista elämäsi aikana.
Konnotaatiota on vaikea ennustaa
Kun viestimme, emme mistään voi ennalta tietää, millaisia konnotaatioita vastaanottajalla on eri sanoihin, termeihin, brändeihin, nimiin, sanontoihin ja kielikuviin liittyen. Toki jaamme konnotaatioita heimojen kesken, mutta siitä huolimatta valtaosa mielleyhtymistä on kuitenkin subjektiivisia. Ne myös muuttuvat ajan saatossa.
Mihin tahansa sanaan tai termiin voi latautua mielleyhtymiä ja ne voivat tarttua hyvin kevyestikin. Kokemuksen ei tarvitse olla edes oma, huhupuhe riittää. Sekin voi vaikuttaa, keneen yhdistämme jonkin sanan tai termin. Jos ihminen, josta pidämme, käyttää tiettyjä sanoja tai puhuu tietyistä asioista, niihin alkaa liittyä mielessämme positiivisia mielleyhtymiä ja päin vastoin.
Jos siis kerron ottaneeni lemmikiksi kissan, osa huokailee ihastuneena ja osa irvistää. Jos kerron vaihtaneeni Googlen palveluista Microsoftin palveluihin, osa nyökyttelee hyväksyvästi, osa irvistää. Jos kerron työhaastattelussa olevani aikaansaava, päämäärätietoinen ja tehokas, toinen hymyilee ja näkee edessään huippukandidaatin, toinen irvistää ja ajattelee potentiaalista burnout-potilasta.
Kokeile itse. Millaisia ilmeitä sinun kasvoillesi nostattavat seuraavat sanat?
- Avantouinti
- Kouvola
- Apple
- Tofu
- Kilpailuhenkinen
- Lanzarote
- Gekko
- Nokia
Entä millaisia mielleyhtymiä näihin sanoihin on ihmisellä, joka istuu lähimpänä sinua juuri nyt?
Voiko viestinnässä siis muuta kuin epäonnistua?
Vaikka edesmenneen professori Wiion jalanjäljissä olisi helppo todeta, että antaapa olla sitten, niin syytä epätoivoon ei silti mielestäni ole. Riittää, kun olemme herkkänä vastaanottajan reaktiolle. Jos kasvoille nousee irvistys, jos sanoista kuultaa vastahankaisuus ja jos ensireaktio ei ole odotetun riemuisa, on syytä olettaa, että olemme eriävien konnotaatioiden kanssa tekemisissä.
Kun hidastamme tahtia ja kuuntelemme tarkasti, pääsemme sen juurille, millaisia painolasteja eri sanoilla, termeillä ja nimillä on. Onneksi noita mielleyhtymiä voi myös muokata tarkoituksella. Ei väkisin, mutta uusien kokemusten äärelle houkutellen.