Empatian vaarallisuudesta

Empatia eli myötätunto on kykyä asettua toisen saappaisiin. Ilman sitä ihmiselo olisi taatusti sietämätöntä. Niin työpaikoilla kuin perhe-elämässä empatia on välttämätöntä. Aikamme johtamisoppaissa viitataankin usein empatian hyötyihin. Empatia voi kuitenkin olla monella tapaa vaarallista ja kääntyä inhimillistä hyvää vastaan.

Ylenmääräiselle tai muuten vääristyneelle myötätunnolle ei ole oikein hyvää termiä, mutta osaamme kyllä tunnistaa käytöksen, joka ilmentää kritiikitöntä myötätuntoa. Riippuen kontekstista se voi ilmetä hyväksynnän ilmaisuina, jotka näyttävät päällepäin hyveellisiltä, mutta jotka kuitenkin mahdollistavat erilaisten paheitten kukoistuksen.

Ylenmääräinen myötätunto on välinpitämättömyyden yksi muoto. Tällöin henkilö kuittaa hankalat tilanteet käyttäytymismallilla, joka välttää ongelmien todellisen kohtaamisen. Populaarissa kielenkäytössä näin käyttäytyvää voidaan kutsua ”kukkahatuksi” eli henkilöksi, jonka todellisuuskäsitys on olosuhteisiin nähden liian positiivinen tai muuten rajoittunut. Esimerkiksi jos henkilö palauttaa jatkuvasti työtehtävänsä myöhässä ja huonosti valmisteltuina, oikean vastauksen tulee kyllä sisältää myötätuntoa, mutta se ei saa typistyä vain myötätuntoon. Muutoin myötätunnosta tulee pahe.

Kun empatia menee metsään

Tämä empatiaan liittyvä ongelma on ollut moraalifilosofien tiedossa jo ammoisista ajoista asti. Viime aikoina psykologit ovat huomanneet, että empatiaan liittyy myös muita merkittäviä haittavaikutuksia, joista tässä yhteydessä nostan esiin seuraavat neljä.

Empatia voi lisätä aggressiivisuutta

Empatia saa meidät myötäelämään ja samaistumaan toiseen ihmiseen. Usein tämä tunne on vahvinta omaisten ja jo muuten meille läheisten ihmisten kohdalla. Empatia on siis valikoivaa, jolloin se johtaa tiettyjen yksilöiden suosimiseen toisten kustannuksella. Lisäksi tunnesiteen takia näitä tiettyjä yksilöitä voidaan puolustaa hyvin voimakkaasti ja jopa aggressiivisesti. Paradoksaalisesti empatia lisääkin vastakkainasettelua ja polarisaatiota.

Empatia voi johtaa huonoihin päätöksiin

Empatia saa meidät tekemään valintoja, jotka tuntuvat oikealta, mutta jotka voivat olla objektiivisesti arvioituna vääriä. Empatian tuntoon vetoamalla ihmisiä voidaan myös manipuloida tehokkaasti. Esittämällä jokin (joko todellinen tai kuviteltu) epäkohta tunteisiin vetoavalla tavalla ihmisten rationaalinen harkintakyky voidaan lamauttaa. Myös sosiaalinen paine esittää kritiikkiä muodostuu murskaavaksi, jolloin rationaalinen keskustelu esimerkiksi mahdollisimman tehokkaista toimintatavoista estyy.

Empatia voi lisätä ahdistuneisuutta

Charles Dickensin romaanin Kolea talo (1853) yksi hahmoista on rouva Jelleby, filantrooppi, joka uhraa koko perheensä omaisuuden ja hyvinvoinnin afrikkalaisen heimon hyväksi. Hänen sinänsä hyvä tarkoituksensa kuitenkin saa hänet ja hänen läheisensä voimaan pahoin. Tätä käyttäytymismallia kutsutaan patologiseksi altruismiksi.

Ihmisen luontainen kyky myötätuntoon voi muodostua hankaluudeksi erityisesti auttamistyötä tekevien kohdalla. Jos jokainen avuntarvitsija kohdataan samalla intensiteetillä, ihminen palaa nopeasti loppuun. Siksi auttamishalu on parempi motivoida ensisijaisesti jotenkin muuten kuin tunteilla. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi olla täysin tunteettomia, vaan että meidän tulee oppia säätelemään tunteitamme suhteessa toimintaamme.

Empatia on häilyväistä

Empatia on tunne, joka on riippuvainen tilanteesta. Se saa voimansa tietystä kokemuksesta, ja se lakkaa ärsykkeen hävittyä. Uutiset ja sosiaalisen median postaukset voivat nostattaa meissä hetkellisen empatian puuskan, joka ei johda mihinkään pysyvään. Amerikkalainen filosofi ja kansalaisoikeusaktivisti Cornel West on todennut, että ”nyky-yhteiskunnalla on hashtag, mutta Martin Luther Kingillä oli liike”. West tarkoittaa, että empatia, joka ilmentää itseään satunnaisina ja populistisina somekampanjoina ilman loppuun asti mietittyä toimintastrategiaa on tuomittu epäonnistumaan.

Milloin empatia on hyve?

Hyve-ajattelun yksi keskeinen periaate on hyveiden ykseys. Tällä tarkoitetaan sitä, että eri hyveet tukevat ja vahvistavat toisiaan. Harkitsevaisuus tukee oikeaa rohkeutta, kriittinen ajattelu oikeudenmukaisuutta ja kärsivällisyys kohtuutta. Jos näin ei ole, yksittäisestä hyvästä asiasta tulee pahe.

Jos johtajan asennevalikoimassa ei ole muita hyveitä kuin myötätunto, hän on huono esimies. Hän ei ole oikeudenmukainen, tasapuolinen eikä hänellä ole viisautta nähdä asioita laajasta perspektiivistä. Joskus yksilön hyvä edellyttää kovia vaatimuksia ja kovia sanoja. Samoin jos alainen ei osaa tunnistaa ja arvostaa muita itseensä kohdistuvia asenteita kuin myötätuntoa, hän on huono alainen. Tällöin hän kokee olevansa oikeutettu asioihin, joihin hänellä ei ole oikeutta. Esimiehen taholta osoitettu paheellinen käytös voi vahvistaa paheellista käytöstä alaisten kohdalla.

Todellista myötätuntoa voidaan osoittaa ja vastaanottaa vain koko hyveiden kirjon kontekstissa. Aidosti myötätuntoinen ihminen kykenee osoittamaan varsinkin kriittistä harkintaa, reiluutta, kohtuutta, rohkeutta, tilanneherkkyyttä ja laaja-alaista viisautta.

Blogipostaus pohjautuu osittain allekirjoittaneen lukuun kirjassa Myötätunnon mullistava voima (PS-kustannus 2017).

Ilmoittaudu Retoriikan kesäkouluun

Kommentoi Ohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä. Kommentoijilta vaaditaan sähköpostiosoite.