Kuinka todellisuutta voi muuttaa hetkessä

Elettiin vielä 70-lukua, kun ala-asteemme englannin opettaja halusi tutustuttaa meitä brittiläiseen ja yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Niinpä keittelimme englannin tunnilla teetä, jonka kanssa opettaja tarjoili paahtoleipää, voita ja banaaniviipaleita.

Me oppilaat olimme aivan tyrmistyneitä, eihän banaanilla ja voileivällä ole mitään tekemistä keskenään! Siihen aikaan aamiaiseksi syötiin puuroa ja leivän päälle laitettiin makkaraa ja juustoa. Onneksi maistoimme sentään, sillä maku oli todella hyvä. Siitä lähtien lempiaamiaiseeni on kuulunut banaani voileivällä.

Muutaman minuutin aikana käsitykseni maailmasta avartui ja todellisuuteni muuttui tavalla, joka vaikuttaa arkeeni edelleen joka päivä. Todellisuus voi muuttua hetkessä, kun vain uskaltautuu avartamaan ajatteluaan mahdottomasta mahdolliseen. Kuulostaa teoriassa järkeenkäyvältä, mutta miten tehdä se käytännössä?

Opiskelin joitakin vuosia sitten filosofista praktiikkaa, joka on filosofian harjoittamista käytännössä, arjessa. Elin ruuhkavuosia, joten otin tavaksi aloittaa päivän pienellä filosofisella harjoituksella banaanileipäaamiaisen lomassa.

Eräs filosofisista klassikkoajatusharjoitteista kuuluu näin: jos ajatus X on totta, myös sen vastakohta on totta. Esimerkiksi:

  • Onpa pimeää. Onpa myös valoisaa – toisella puolella maapalloa.
  • Nukuin huonosti. Nukuin myös hyvin – tätä edellisen yön.
  • Taitaa olla jo kiire. Taitaa olla myös kiireetöntä aikaa, vielä monta minuuttia!
  • En tiedä, mitä laittaisin päälle. Ja tiedän myös, mitä laitan päälle – kaikki vaihtoehdot ovat täällä valmiina kotona.

Kun aloittaa työpäivänsä muutamalla tällaisella ajatteluharjoituksella venytelleenä, ei tule jallitetuksi liian yksioikoisiin toteamuksiin ja johtopäätöksiin, joita media ja ympäristö tarjoilevat ylen määrin.

Ajatteluvenyttelyä ei tosin kannata harjoitella sosiaalisissa tilanteissa ääneen ennen kuin on treenannut hiukan ketteryyttä perusteluissaan.

”Meillä pitäisi todellakin olla enemmän ihmisiä näissä hommissa!”
”Meillä pitäisi todellakin olla vähemmän ihmisiä näissä hommissa!”
”Onko tuo huono vitsi vai oletko järjiltäsi?”

Ehkäpä resurssipulan vastakohta, työntekijöiden minimointi, on kuitenkin mahdollinen totuus, sillä silloin syntyisi akuutti resurssikriisi, joka tulisi ratkaista välittömästi. Siinä samalla löytyisivät ne kaikkein tärkeimmät ja vaikuttavimmat tehtävät, joihin resurssit kannattaa kohdistaa.

Suosittelen harjoittelemaan ajattelun venyttelyä, jopa radikaalisti ilman tekoälyä.

Mikä ajatus tai väite on sellainen, jonka sinä voit haastaa tänään?

ILMOITTAUDU RETORIIKAN KESÄKOULUUN

Kommentoi Ohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä. Kommentoijilta vaaditaan sähköpostiosoite.