Työelämään astuvien korkeakoulutettujen osaaminen ja taidot ovat puhuttaneet verkostoissani. Asiaan on painavia näkemyksiä niin korkeakouluissa työskentelevillä ja opiskelevilla kuin työnantajillakin. Tässä blogissa keskityn teollisuuden ja liike-elämän johtajien havaintoihin. Kiinnostavinta on ollut kuulla näkemyksiä niistä osaamisista tai ominaisuuksista, joita ei välttämättä listata työpaikkailmoituksiin tai sisällytetä opintovaatimuksiin – mutta joita rekrytoitavilta silti kovasti toivotaan. Seuraavassa lähemmin näistä!
Individualismista yhteiseen tekemiseen
Minut on yllättänyt se, miten kilpailuhenkisinä korkeakouluista työelämään siirtyvät saattavat yksityisen sektorin työnantajille näyttäytyä. Korkeakouluissa maisterit ja tohtorit ovat usein oppineet taistelemaan paikastaan ja rakentamaan omaa ansioluetteloaan. Yrityksissä kuitenkin arvostetaan yhteistyötaitoja, ja sisäinen kilpailu voi näyttäytyä yrityksen tavoitteille haitallisena. Tätä ymmärrystä olisi korkeakouluissa hyvä lisätä. Kriittisesti voisi pohtia sitäkin, miten yliopistoissa ilmenevä kilpailu heijastuu valmistuvien työelämätaitoihin.
Oppimaan oppiminen: ”meidän alamme töitä ei koulussa opi”
Viesti monelta alalta tuntuu olevan sama: korkeakoulutus luo hyvän perustan ja osoittaa yksilön kyvyn toimia tietyllä abstraktiotasolla. Silti toistuvasti kuulen ajatusta, että ”meidän alallamme” työhön opitaan parhaiten työpaikalla. Tätä perustellaan muutosten nopeudella: vaikka rekrytoitavalla tänään olisi toivotut taidot, yrityksen tarpeet voivat huomenna olla toisenlaiset. Siksi valmius oppia on avainasemassa osaajia etsittäessä. Työtä hakevan kannattaakin miettiä, miten kuvata tätä valmiuttaan työnantajille.
Joustavuus ja työteliäisyys
Keskustelu sukupolvien eroista on herkkä aihe, jossa riskinä ovat epäreilut ja perusteettomat yleistykset. Olipa ikä mikä tahansa, olemme kaikki yksilöitä. Muutamat asiat vaikuttavat yhtä kaikki askarruttavan osaa keski-ikään ehtineistä johtajista. Näihin kuuluvat havainnot siitä, miten tarkkoja vastavalmistuneet ovat omasta vapaa-ajastaan ja toisaalta kuinka nopeaa uralla etenemistä he toivovat. Johtajat ihmettelevät, mitä tapahtui joustavuudelle ja työhön heittäytymiselle. Osalle näyttää olevan jopa järkytys se, että työ ei olekaan kaikille ykkösprioriteetti.
On hyvä tunnistaa, että eri sukupolvilla on erilaista taustaa työelämästä, mikä voi näyttäytyä asioiden erilaisena arvottamisena. Nuoren työntekijän näkökulmasta pyrkimys rajanvetoihin ajankäytössä voi olla yritystä pitää huolta omasta jaksamisestaan ja vastuunkantoa työn laadusta. Palautumisen vaalimiseen herättelevät huolestuttavat tilastotiedot nuorten uupumisesta ja mielenterveysongelmista.
Jos yrityksessä kuitenkin on kulttuuri, jossa sitoutumista ja työsuoritusta arvioidaan aikaansaannosten sijaan joustavuuden ja työtuntien kautta, voivat ylennykset mennä sivu suun. Yhtä kaikki, avoin keskustelu yksilön tavoitteista ja yrityksen kulttuurista auttaa ymmärtämään osapuolten toiveita ja tarpeita. Todennäköisesti työntekijä on valmiimpi joustamaan, jos venyminen ei ole viikoittainen toive ja jos joustavuus on aidosti vastavuoroista.
Monialaisuus – ymmärrystä boksin ulkopuolelta
Etenkin tekniikan alan johtajat ovat kertoneet viime vuosina toiveestaan löytää alansa osaajia, joilla olisi myös kaupallista, yhteiskunnallista tai viestinnällistä ymmärrystä. Insinöörin, jolta näitä osaamisia löytyy, kannattaa tästä töitä hakiessaan kertoa. Monialaisuuden merkityksen nähdään tulevaisuudessa korostuvan: kehittyvät teknologiat yhdistyneenä kompleksisten ongelmien ratkaisuun esimerkiksi kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän parissa edellyttävät saumatonta yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa.
Käytännössä monialaisuus voi olla esimerkiksi taitoa tuoda oma osaaminen yhteiseen pöytään tavalla, joka avautuu muillekin. Hyödyksi on myös yleinen uteliaisuus, joka ulottuu oman ammatillisen ydinkentän ulkopuolelle. Monialaisessa yhteistyössä sujuvasti luoviva osaa tunnistaa kollegojensa taidot, arvostaa ja hyödyntää heidän osaamistaan sekä kysyä, kun ei jotain ymmärrä. Tätä pohjaa olisi hyvä rakentaa jo opintojen aikana, silloin monitieteiseen tiimiin hyppääminen on työelämässäkin helpompaa.
Verkottuminen: miten käy etäopiskelijan verkostojen?
Lopuksi vielä pieni anekdootti. Tuttu professori kertoi käyneensä luentokeikalla tuntien matkan päässä Helsingistä. Ihmetys oli suuri, kun hän huomasi, että yli sadan opiskelijan kurssilaisista kukaan ei ollut tullut paikan päälle. Striimin kautta luentoa seurasi muutama opiskelija.
Korona-aika toi tarjolle etätyön ja -opiskelun mahdollisuudet aivan uudella tavalla. Saavutetuista eduista on toisinaan vaikea peruuttaa takaisin. Opiskelijoita etämoodiin painavat aikataulupaineet, moni kun tasapainoilee työn ja muiden velvoitteiden kanssa. Korkeakouluille opintojen joustavuus voi olla vetovoimatekijä opiskelijoita houkuteltaessa.
Silti kehitys on huolestuttava. Ajan viettäminen kampuksella auttaisi opiskelijaa luomaan opiskelukavereistaan, opetushenkilökunnasta ja tutkijoista ensimmäisen ammatillisen verkostonsa. Verkostosta on työelämässä hyötyä ja myös se kuuluu asioihin, joita työnantajat rekrytoitavilta toivovat.
Tuoretta tutkimusta teollisuuden osaajatarpeista: E2 Tutkimuksen Selvitys vientiteollisuuden kriittisistä osaamisista Kemianteollisuudelle, Metsäteollisuudelle, Teknologiateollisuudelle ja Sivistysala Sivistalle.